Hosted by Domainkeskus.com
Superverkko

Infoikkuna

 
arkisto kanavat > artikkelit > arkisto
Kaikki artikkelit

KOTI

Sisustusremontteja

Remontin kohteita

Idyllinen kartanohenkinen maalaistalo kauniin metsän katveessa.

Retrotyylinen kerrostaloasunto 20-luvun taloon.

Seuraavassa jaksossa:

Moderni citylook opiskelija asunto kaupungin keskustassa.


Retrotyylinen kerrostaloasunto 20-luvun taloon

Toteutussuunnitelma:

Neljä huonetta ja keittiön kerrostalohuoneistossa on korkeat ja avarat huoneet. Suuri olohuone, makuuhuone, toimisto ja lastenhuone laitettiin täydellisen pintaremonttiin. Ajan henki haluttiin kuitenkin säilyttää, ja värit, tapetit ja lattiamateriaalit valittiin sen mukaisesti.

Tapettimalleja löytyi Tapettitalosta. Photowall kuvatapettien joukosta saatiin toimisto näyttämään viihtyisältä maisemakonttorilta. Toimistokalusteet uusittiin, Ari-Möbel kunnostaa vanhoja huonekaluja, toimistoon sopiva lipasto etsittiin Ari-Möbel nettisivuilta. Liikkeellä ei ollut nettikauppaa, mutta lipasto saatiin kuitenkin postin kautta perille. Toimiston seinälle hankintalistalla on vielä Copacabana kitara 

Lastenhuoneen seinille valittiin raikkaat värit ja tehosteeksi tilattiin Ifolororin julistetaulu. Sänky ja kirjoituspöytä olivat vielä hyväkuntoisia, pöytä lakattiin kevyesti uudelleen. Uudet verhot ja matto toivat lisäväriä. Pieni kirjahylly hankittiin tuomaan järjestystä.

Makuuhuoneeseen haluttiin vaaleat värit. Makuuhuoneen aistikas ja tunnelmallinen sisustus tuntui tärkeältä. On mukava herätä valoisassa ja viihtyisässä tilassa. Näin päiväkin saa mukavamman alun.

Suuri olohuone oli kohteena vaativin. Korkea huoneen parhaat puolet saatiin seinien pintaremontilla ja uudella parkettilattialla esille. Huoneen kalusteet Bellartin nettisivujen valikoimat huokuttelivat hankkimaan uudet sohvakalusteet. Kulmasohva valittiin viihdenurkkaukseen ihan mukavuustekijöiden takia. Antique-look iso ovellinen vitriini, ruokailuryhmä ja ja sohvapöytä toivat sopivasti tyylikkyyttä olohuoneeseen.

Keittiön kaapistot olivat niin hyvä kuntoiset, että remontti toteutettiin pelkillä ovien vaihdolla. Näin remonttirahat säästyivät ja koko keittiöön saatiin ihan uusi lookki.


Sisustusfoorumi


Led-valoja

FP-Tamar

Polarkivi

Virtuaalisuunnittelua

 


 

Idyllinen kartanohenkinen maalaistalo kauniin metsän katveessa.


Perhe hankki vanhan koulurakennuksen. Rakennus oli jo remontoitu asunnoiksi, mutta talo haluttiin muokata oman näköiseksi kodiksi.

Suureen olohuoneeseen päätetiin hankkia kokopuiset kalusteet. Näin moderniin aikaan suunnittelumatka hoituu kätevästi netin kautta.

Muita remonttisuunnitelmia: puulattiat päätettiin säilyttää, seiniin tehdä pintaremontti. Tapettimalleja selaamalla löydettiin yksilöllinen vaihtoehto.

Olohuoneen remonttisuunnitelmien valmistuttua käytiin läpi vielä keittiö, makuuhuone, toimisto, työtila ja lasten huoneet. Kaikki hakivat omat ehdotuksensa netistä.

Suunnitelmista sitten koottiin työlista ja jonkinlainen aikataulu. Tavoite oli, että juhannuksena kaikki olisi jo päällisin puolin valmista. Sitten vielä pihatyöt ja ulkoalueen kunnostus.

Remontti on koko perheen hermoja koetteleva kokemus, mutta kun tehdään yhdessä, ja kaikki ovat alusta asti mukana suunnitelmissa, sujuu myös käytännön toteutus nopeammin ja helpommin. Näin kaikki viihtyvät entistä paremmin ja arjen työtkin tuntuvat kevyemmiltä.


Rustholli
Rusholli tekee avaimet käteen remontteja

Home Design
My Home Designer 6.0 -ohjelmalla kuka vain voi luoda pohjapiirustuksesta nopeasti 3D-suunnitelman. Ohjelmalla voit tehdä asunnosta tai talosta 3D-mallin sisältäen ovet, ikkunat, huonekalut ja pintamateriaalit.

Tapettiopas
Entisöintiin ja sisustukseen sopivia tyylejä.

Sisustus.com
Perinteisesti ideoita sisustamiseen on haettu lehtien sivuilta, messuilta sekä TV:n sisustusohjelmien kautta. Sisustus.com on kätevä hakemisto, josta pääsee mukavasti sisustusremontin alkuun.


Sisustus.net
Sisustus.net on internetpalvelu, joka tarjoaa kuluttajille sisustuksen eri osa-alueiden eturivin yritykset yhdellä sivustolla.







Kodin uutuudet 

Uutta kotiin, miten toteuttaa piristävä muutos ilman koko kodin monen viikon remonttitunnelmia?

Kalusteet voisi vaihtaa, mutta pienillä kangashankinnoilla voi saada jo ihmeitä aikaan. Uudet verhot, värikkäät pöytäliinat ja kulmalipaston tunnelmaa tuova  pöytälamppu tai kattoon himmentävät valot tuovat jo lämpöä ja tunnelmaa, josta saa aikaan erilaisia hienoja vaikutelmia. Ruokapöydän kynttiläkoristeet, jotka on hankittu lomamatkalta tuovat matkan muistot esiin, vilkaisu seinän kehystettyyn maisemaan on kuin olisi vielä siellä aurinkoisella rannalla. Onhan täällä pohjolassa talvella kylmää ja pimeää, mutta mikä sen mukavampaa kuin vetää viltti päälle ja lukea se kirja, mitä jo kauan on aikonut lukea, mutta ei ole malttanut kesän kiireissä ottaa esiin. Radion taustamusiikki luo vielä hienon säväyksen ja se ainaisen kiireen voi hetkeksi ihan rauhassa unohtaa. Naapurin kanssa sovitut pihatalkoot pyörii mielessä, mutta ehtii sen pihan talvikuntoon laittamaan, jos nyt tarvitsee. Penkkiurheilukin olisi jonkinlainen must, mutta eihän nyt tarvitse roikkua telkkarin ääressä, kun sen voi ohjelmoida viikoksi eteenpäin, katson sitten kun jaksan tai poimin ne parhaat palat. Voi sitten vielä tärkeimmät jaksot arkistoida vaikka kirjahyllyn levykokoelmiin. Eläköön vapaus!

Cariitin sisustusvinkit





Energiatalo

Energiatehokkaan kodin rakentaminen tehokkaalla ja järkevällä suunnittelulla, saadaan toimivaksi ja viihtyisäksi. Kun materiaalit ja tekniset ratkaisut valitaan huolella, talon pystytys ei maksa enempää kuin tavanomaisesti rakennettu asunto. Suunnitteluun pitää vain varata enemmän aikaa, ja etsiä sopivat toimittajat, jotka ottaavat huomioon myös energia näkökohdat. Energiaa voidaan siis säästää huolellisella rakentamisella, suunnittelulla ja valitsemalla valaisin vaihtoehdoiksi energiaa säästävät ratkaisut kotiin.

Tilojen suunnittelussa kannattaa hyödyntää luonnonvaloa ja lämpövyöhykkeitä. Olohuoneen ja oleskelutilojen sijoittaminen etelään ja varasto- ja makuuhuonetila pohjoiseen, hyödyntää energiatehokkaasti talon sisätiloja ja energian kulutus jakaantuu tasaisesti. Energiakodin rakentamiseen löytyy ohjeita ja ideoita 

Kodin lämmityksen energiavalinnat vaikuttavat koko ympäistömme viihtyisyyteen ja elinvoimaan.

Luontoa sästävät energiamuodot edistävät ympäristöystävällisten energiamuotojen rakentamista. Maalämmön  alkuinvestoinnit tuntuvat kalliilta, mutta käyttökustannukset säästävät pian hinnan takaisin, jatkossa on kustannukset paljon edullisemmat.




 

 

Kodin kunnostusta ei tarvitse alkaa remontista, vaan uusilla sisustustavaroilla saa kodin jo uusiksi. Tekniikka tarjoaa modernin tavan sisustaa huoneet ja suunnitella ja löytää ideat. Sisustussimulaattorilla voit sijoitella huonekaluja ja kodin tavaroita virtuaaliselle alustalle, ja tehdä huonesuunnitelmia.

Verkkokaupat tarjavat runsaasti mahdollisuuksia shoppailuun, merihenkisiä kodintekstiilejä on Ocean Spirit sivuilla,vanhanajan huvilaromatiikkaa Villa Neverandasta

itämaista eksotiikkaa Style4 netistä, suomalaisten suunnittelemia yksilöllisiä laatutuotteita ja huippudesignea, puoliantiikkisia tavaroita, moderneja palamoduuleita, joista saa koottua ja valittua värejä ja moduuleita

Sisustamiseen voi asetaa vaikka jonkin tavoitteen, ja tiukan budjetin aikana voi suunnitelman mukaan tehdä hankintoja vähitellen, koko kotia ei tarvitse uusia kerralla. Hienosti sanoen puhutaan vaikka kodin sisutamisen integroinnista, värit ja mallit voi valita muihin kalusteisiin sopiviksi.

Lisää upeita ideoita linkeistä 


Älytalo

Valaistuksen, ilmastoinnin, lämmityksen ohjaus ja kulunvalvonta ovat älykodin sisustuselementtejä. Käytännön toteutuksena myös taloihin tehdään käyttöliittymä ohjaamaan kodin laitteita, ja kahdenkymmenen vuoden päästä voi olla jo arkipäiväinen toiminto. Nyt koti toimii jo elektronisten laitteiden ympärillä, mutta erilaiset toiminanaohjaus ja energiaa säästävät ratkaisut tuovat uutta näkökulmaa koteihin. Eri laitteita ohjataan yksilöllisinä tai muodostetaan toiminnallisia kokonaisuuksia, joita ohjataan käyttöliittymällä. Modulaarisilla tuoteryhmillä voidaan tehdä yksilöllisiä ratkaisuja toimivaan käyttöjärjestelmään. Ihmiskeskeisyys ja elämänlaatu ovat kuitenkin merkitsevät ja tavoitteena on parempi ja turvallinen ympäristö. Älytalon ominaisuuksia ovat myös mm. turvallisuus, viihtyvyys, tilojen joustavuus eli muunneltavuus, terveellisyys ja energiataloudellisuus.

Tulevaisuudessa tullaan käyttämään monia päätelaitteita, sulautettuja järjestelmiä ja kodin yleiskoneet muuttuvat monitoimilaitteiksi. Tulevaisuuden sulautetut järjestelmät ovat verkotettuja järjestelmiä jotka yhdistävät laitteiden tarjoamat palvelut ja informaation. Puettava tietotekniikka eli älyvaatteet voivat toimia myös päätelaitteiden tapaan, ja tarkkailevat erilaisia kodin toimintoja. Älykkäille laitteille toivoisikin olevan tilannetajua ja kontrastiherkkyyttä, mutta tarvitsemmeko ympärillemme näin kontrolloitua ohjausta? Luovuutta ei voi kuitenkaan koskaan syrjäyttää tekniikan kustannuksella.

Erilaisia teknisiä vempeleita suunniteltaessa tulisikin paremmin ottaa huomioon käytettävyys. Telkkarin on mukavaa ottaa matkalle mukaan, ja kännykällä kuvata upeimmat nähtävyydet. Mukana kulkeville laitteille on suunniteltu jopa tunnetilojen rekisteröintiä. Nämä uusimmat suuntaukset kuulostavatkin vielä utopistiselta, uudet laitteet ovat kuitenkin olleet ihmetykset aiheita kautta aikojen. Ei uutuuksia tottumisen jälkeen kuitenkaan huomaa, kuin silloin kun laite on kadoksissa, kuinka tärkeiksi ne ovatkaan tulleet.

Linkkejä

Active World

Korjausrakentamisen artikkelisarja, esittelemme eri rakennustylien korjausrakentamista

1.osa Perinteinen rakentaminen, puutalojen korjausrakentaminen

2.osa Ekologinen rakentaminen

3.osa Tiilitalojen rakentaminen

Tiiliä on käytetty tuhansien vuosien ajan, tiilentekotaito kehittyi eri puolilla maailma. Kuivattuja tiiliä on käytetty alkuun rakenteissa Lähi-Idässä, Intiassa, Pohjois-Afrikassa ja Väli-Amerikassa.

Kuivatuista tiileistä käytettiin nimitystä adobe, joita on löytynyt Jerikon kaupungin alueelta Jordan -joen laaksosta ja määrittelyjä löytyy 9000-10000 vuoden takaa. 6000 vuotta sitten alettiin valmistaa tiilieä käyttäen muotteja. Tällä tekniikalla valmistettuja tiileä on löytynyt Halaf`ista Khabulista Eufratin sivujoen varrelta. Valmistuksen alku liittynee vaiheeseen, jolloin ihmiset halusivat lopettaa liikkuvan paimentolaiselämän. Urbaani kulttuuri sai alkunsa ja paikalleen asettumiseen parhaat mahdollisuudet viljelyyn tarjosivat tulvivat, hedelmälliset jokilaaksot. Muovailtava savi on muodostunut miljoonien vuosien aikana Viron Kambrikauden savi on 500 milj. vuotta vanhaa. Suomen savikerrostumat ovat syntyneet jääkauden jälkeen ja ovat noin 10000 vuotta vanhoja.

Poltetun tiilen valmistaminen on tunnettu jo tuhansia vuosia. Tulen käsittelyn aikana todettiin, että savi muodostuu erittäin kovaksi ja kestäväksi ja käytetiin todennäköiseti ensin saviruukkujen valmistukseen. Pakistanista on löytynyt 4500 vuotta vanha Mohenjo- daron muinaiskaupunki, jossa kaikki oli rakennettu poltetusta tiilestä. 2200 ekr tiilein polttaminen tunnettiin Kaksoinviirran maassa ja levisi Lähi-Idän ympäristöön ja keskiajalla Pohjoiseen Eurooppaan.

Koneellisen tiilenvalmistuksen kehittyminen 1800 – luvulla oli merkittävä edistysaskel.Tiilipuristin keksittiin 1855 jatkuvatoimisen ns. Hoffman-uunin keksiminen Saksassa 1859. Nämä keksinnöt otettiin nopeasti käyttöön Euroopassa ja niiden avulla tuotantotehokkuus kasvoi ja säästettiin huomattavasti energiaa,

Ensimmäiset tiilirakennukset rakennettiin Urissa Mesopataniassa 6000 vuotta sitten, ja tiilen valmistusta tavattiin myös Egyptissä. Merkittäviä varhaisia tiilirakennelmia on Kiinan muuri 210 ea v. Rooman Pantheon 123 ea. Roomalaiset hallitsivat tiilentekotaidon ja kehittivät edelleen Mesopotamiasta, Egyptistä ja Kreikasta perimänsä holvattujen rakenteiden tekotaidon huippuunsa.

Roomalaisten mukana tiilentekotaito levisi Euroopan äärirajoille saakka. Pohjois-Eurooppaan tiilliarkkitehtuuri levisi hansakaupan ja Saksalaisen ritarikunnan mukana 1100 -luvulla. Ensimmäisiä Pohjoismaisia tiilirakennuksia olivat Upsalan ja Turun tuomiokirkot. Suomeen tiilet tulivat todennäköisesti 1200-luvulla. Amerikkaan tiilirakentaminen alkoi vasta myöhemmin.

Nykyaikaisen tiilien valmistuksessa käytetään edellen keskiaikaisia menetelmiä.Savesta muodostettuun tiilimassaan lisätään laihduttavia, huokoistavia tai värittäviä aineita, joita ovat esimerkiksi hiekka, kalsinoitu savi, sahanpuru, kuiva savijauhe ja tiilimurska. Tiilet kovetetaan polttouunissa yli tuhannen asteen lämpötilassa. Käytössä on myös keinotekoisia rakennuskiviä kuten sementti-, kalkkihiekka- ja tulitiilet.

Askaisten Louhisaaren  ja Pernajan Suur-Sarvilahden kartanolinnat ovat 1600-luvun huomattavimmat tiilirakennukset Suomessa. Suomen vanhimmat tiilimuuraukset löytyvät Maskusta ( piispanlinna Stenberga ), Janakkalasta ( Hakoisten linna ), Liedosta ( Vanhalinna ) sekä Nousiaisten ja Koroisten kirkoista. Huomattavimpia säilyneitä tiilirakennuksia ovat Turun tuomiokirkko ja Hämeen linna, joita alettiin rakentaa 1200 – luvun loppupuolella sekä Hattulan kirkko, jonka rakentaminen alkoi 1300 –luvun alkupuolella.

Jokelassa lyötiin tiiliä yhteensä neljässä tiilitehtaassa 112 vuoden ajan, vuodesta 1874 vuoteen 1986. Jokelan teollisuustaajaman syntymiseen vaikuttivat rautatien lisäksi ( Jokelan rautatieasema valmistui 1875 ) radanvarsityömailla työnjohtajina toimineet insinöörit August Hilden ja Theodor Tallqvist. He ostivat noin 123 hehtaaria peltoa ja metsää Krapin talon isännältä Karl August Mickelssonilta 15.01.1874.

Tiili on monikäyttöinen materiaali.on ympäristöystävällinen, kestävä, energiatehokas, turvallinen, terveellinen ja viihtyisä. Täystiilitalo ja tiiliverhoiltu talo kestävät hyvin maamme vaihtelevia sääolosuhteita, eikä pinta tarvitse aika ajoin toistuvaa maalausta Tiilirakentaminen antaa mahdollisuudet monimuotoiseen rakennusten koristeluun ja rakentamiseen. Viime aikoina on pelskistetyn rakentamisen ohella on suunniteltu persoonallisempia julkisivuja ja yksityiskohtia. Tiilellä rakentamisen suunnittelun voit aloittaa tiilikoululla josta löytyy perusteet tiilitalon suunnitteluun ja rakentamiseen. Tiili- ja puurakentamisen kustannusvertailun avulla voi katsoa optimaalisen ratkaisun tiilikodin rakentamiseen.

Linkkejä

Kivitalo 

Taloon.com 

Jämerä 

Kivitalo 

Lujakivitalo 

Maxit

Rudus

Pohjolan kivitalo 

 


2. osa Ekologinen rakentaminen

Ekologinen rakentaminen on rakennusteknisesti kestävää rakentamista, joka rasittaa mahdollisimman vähän luontoa. Koko rakennusprossin aikana tarkastellaan rakennusmateriaalien ekoloogisuutta, puhtautta, luonnonmukaisuutta ja kuluttajien mahdollisuutta osallistua rakentamiseen. Luomura ry edistää ekologista rakentamista, mallitalo rakennettiin 2006,

hanke liittyi ”Terve talo maaseudulla” projektiin.

Ekologisen rakentamisen perusajatus on ottaa ympäristö, materiaalit ja menetelmät huomioon. Suunnitelmat aloitetaan jo tontin valinnalla, edellytyksenä on tuntea paikan historia ja nykytilanne, luonnon antamat lähtökohdat ja uusiutuvien materiaalien voimavarat. Kasvillisuus, eläimet ja maastonmuodot säilytetään ja hyödynnetään osana ympäristöä. Rakentaminen keskitetään vähemmän aroille alueille. Kaupunkirakenteessa tukee huomioida sälyvien biotoopien yhteydet, jossa lounon ja ihmisten vaivaton rinnakkaiselo olisi mahdollista. Maankäyttöä ohjataan liikenne-, viher-, pintavesistruktuurin ja kunnallisteknisten järjestelmien avulla. Liikenne järjestelmissä, kehitetään tehokkaita joukkoliikenneratkaisuja, jalankulku ja pyörätieverkkoa ja ajoneuvojen ekologisia energia muotoja. Viherstruktuurin verkostoa kehitetään, joka sisältää luonnonvaraiset alueet, maatalousalueet, viheralueet ja puistot. Sadevedet ohjataan puroihin ja lampiin rakennetuilla alueilla.Tavoitteenna on monimuotoinen vikistysarvoltaan rikas miljöö, jotka toimivat osna kunnallisteknisiä järjestelmiä. Energian säästäminen ja bioenenergiamuotojen kehittäminen; tulevaisuudessa täytyy siirtyä vähemmän energiaa kuluttavaan elämäntapaan ja teknologioiden käyttöön. Ekokylä  on esimerkki miten ekologinen rakentaminen toimii käytännön tasolla.

Ekologisen rakentamisen linkkejä:
Green builder


Restaurointi kilta 

Hirsiperinnekeskus 


1.osa Perinteinen rakentaminen, puutalojen korjausrakentaminen

Suomessa rakentaminen nojasi pitkään kansanperinteeseen ja ulkomaisiin suunnittelijoihin. Arkkitehtikoulutus alkoi 1872, ja suomalaisten arkkitehtien suunnittelemaa rakennuskantaa alkoi nuosemaan vähitellen. Rakennusperinnön rakennuksista suurin osa on kuitenkin rakennusmestareiden ja maallikkojen suunnittelemia. Suurin osa suomalaisista aikaisemmin asui maaseudulla, ja maaseudulla on edelleen keskiajalta peräisin olevia asuttuja kyliä. Ennen 1700-lukua kylät olivat tiiviitä ryhmäkyliä, myöhemmin maanjakotoimet hajoittivat kylärakennetta. Kartanot ovat muokanneet ja luoneet kylämaisemaa. Kartanot ja pappilat ovat tuoneet uutuuksia rakentamiseen, puutarhan hoitoon ja maanviljelyseen. Kartanosivuilla voi tutustua säilyneisiin hienohin kartanoihin

Kartanoita rakennettiin paljon Ruotsi-Suomen aikana, ja kartanot ovatkin saaneet monia vaikutteita tuolta ajalta. Kartanoiden perinteitä pyritään säilyttämään edelleen ja esimerkiksi Louhisaaren kartanolinnaon päässyt Eurooppalaisen kulttuuriperintö hankkeen ACCU pikottikohteeksi

Säveltäjä Jean Sibeliuksen perheen koti Ainola rakennettiin 1900-luvun alussa. Ainola muodostui keskeiseksi osaksi Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä. Taitelijakodin rakentamisvaiheta voi katsoa Sibeliuksen sivuilta

Pappiloita on kunnostettu uuteen käyttöön. Bilnäsissä sijaitseva näytelytalo Mikola on kunnostettu rakennusperinteen näyttelytilaksi. Rakennusapteekki siirrettiin Perniöstä Billnäsiin 2001.Kyseinen rakennus oli saanut purkutuomion ja siirto oli ainoa mahdollisuus pelastaa kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus tuleville sukupolville Mikola on 22m pitkä ja 8,5 m leveä hirsitalo. Talon arkkitehtuuri edustaa tyypillistä 1700-loppua. Talossa on kaksi salia ja neljä kamaria. Mikolan talon vaiheista voi lukea rakennusapteekin sivuilta

Mikolassa jokainen restauroinnista tai perinteisestä korjausrakentamisesta kiinnostunut voi tutustua miten vanha hirsitalo restauroidaan ja sisustetaan. Rakennus toimii nättelytalona ja suurella yleisöllä on mahdollisuus tulla tutustumaan miten vanhaa taloa on korjattu erilaisilla perinteisillä ratkaisuilla

Nyt Mikolan talolla järjestetään ruukkipäiviä. Tapahtuman tarkoituksena on kerätä mahdollisimman moni yritys, organisaatio ja käsityöläinen saman katon alle tuomaan esille osaamistaan Billnäsiin. Ruukkipäivät ovat erikoistapahtuma, joka liittyy perinteiseen ja ekologiseen rakentamiseen, restaurointiin ja käsityöhön. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1995.

Kaikki tuotteet mitkä ovat käytössä talossa ovat myynnissä rakennustavarakaupassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa. Kauppa edustaa 1920-lukua ja sieltä voi ostaa kaikkea mitä liittyy perinteiseen rakentamiseen ja käsityöhön esim. pellavariveestä kokonaisiin hirsitaloihin ja eri pintakäsittelytuotteisiin saakka. Rakennusapteekki Oy:n varaosapankki avattiin syyskuussa 1997. Varaosapankki toimii entisöijän aarreaittana. Sieltä löytyy mm. useita kaakeliuuneja, valurautakaminoita ja -helloja, satoja peiliovia ja vanhoja ikkunoita, vanhoja heloja ja muuta hyödyllistä korjattaessa vanhaa rakennusta. Varaosia tulee ympäri koko Suomen ja samalla asiakkaat tulevat myös koko Suomen alueelta.

Ammattikorkeakoulu Sydvästin kanssa järjestetään jatkokoulutusmahdollisuus jo alalla toimiville rakennusmestareille, -insinööreille, artesaneille ja artenomeille. Rakennusapteekki vastaa ikkunarestauroijakoulutuksesta Suomessa. Koulutus kestää vuoden. Ikkunarestauroija käyttää perinteisiä menetelmiä, työkaluja ja materiaaleja, jotta vanhan ikkunan toimivuus ja kauneus säilyy. Ikkunarestauroijana hallitset puusepän, lasimestarin, maalarin, sepän ja muurarin eli useamman eri alan taidot.

Vanhojen rakennusten korjaamista asianmukaisilla materiaaleilla ja –menetelmillä tietoa korjausrakentamisesta löytyy, erikoisempiin korjauskohteisiin tietoa on vähän. Mutta käyttämällä pohjana tehtyjä rakennusratkaisuja, voi löytää aivan uuden menetelmän korjata ja säilyttää arvokasta rakennusperintöä. Vanhan talon hankintaa suunniteltaessa kannattaa ottaa selvää rakennuksen historiasta ja ominaispiirteistä. Näin saa luotua kodin, jossa ei tuhota hienoa perinteistä rakennusosaamista, vaan korjataan ja kunnostetaan vanhaa kunnioittaen.

Rakennusapteekki

Kulttuuriympäristön käsitteitä

*******************************************************************************
Uutta ja vanhaa yhdistellen yksityiskohtia kotiin 15.10.2007

Olohuoneen tunnelmaa voi lisätä yllättävilläkin ykistyiskohdilla. Koko kalustusta ei tarvitse lähteä uusimaan kerralla, kun pintaremontit suunnitellaan ensin koko perheen voimin ja käytetään vähän rohkeitakin ideoita. Suunnitelmat voi aloitella katsomalla remonttiohjelmia, sisustuslehtiä  ja kiertelemällä huonekaluliikkeiden olohuoneita.

Inno ja Joka kodin asuntomarkkinat tekevät muunnoksia ja remontteja, joista saa ohjeita ja vinkkejä. Sisustaminen on kuin matematiikkaa, on vaikea valita kun on paljon ideoita ja tietoa, mutta parhaat ideat tulevat kuin ahaa elämys, jokin taulu, väri tai lipasto voi viedä uudet ideat liikkeelle.

 

Maisematapeteilla saa eksoottisia vivahteita, yksi olohuoneen seinän

valokuvatapetti  tuo jo erilaista ja vivahdekasta väriä. Maisemaseinän viereen tuodut palmut ja suuret viherkasvit  luovat viidakkotunnelmaa. Vielä jokin eksoottinen puinen pöytäryhmä ja kohdevalaisimet, niin upea miniviidakko on kotona. Maisemaseinän viereen tehty lukunurkkaukseen  voi mennä viettämään mukavia lukuhetkiä.

 

Sisustuslinkkejä verstaan sivuilta http://www.nicehouse.fi/verstas/linkit/sisulink.htm




Extreme


Miten pleikkarista tuli pleikkari

Playstation on ollut suosituimpia pelikonsoleita. Wii ja Xbox ovat kisailleet samassa sarjassa, tässä on katsaus kuitenkin jo Playstation 3 vaiheeseen päässeen pleikkarin alkuajoilta, kovat kilpailijat ovat myös toimineet joskus yhteistyössä. Tästä syntyikin sitten kaksi suosittua konsolia Playstation ja Nintendo, jonka nykykonsoli Wii on ollut myös menestys.

Suositun Playstationin pelikonsolin takana ovat olleet Sonyn luja tahto ja Ken Kutaragi, joka alkujaan ajatteli jatkaa isänsä jalanjälkiä painoalan yrityksessä. Ken päätti kuitenkin aloittaa uransa Sonylla. Hänen ensimmäinen taidon näyte oli pieni nestekidenäyttö.

Vuonna 1983 Ken osti monien muiden joukossa silloin suosioon nousseen 8-bittisen Nintendo Family Computerin. Koneen upea grafiikka tekivät vaikutuksen, äänissä oli kuitenkin parantamisen varaa. Kuratagi ja Sony aloittivat neuvottelut Nintendon johdon kanssa. Neuvottelut onnistuivat, ja niin Sony aloitti valmistamaan 16-bittisen Super Nintendon äänipiiriä.

Vaikka suunnitelmat etenivät hienosti, solmi Nintendo kuitenkin yhteistyösopimuksen Philipsin kanssa cd-rom tekniikan kehittämisestä. Sony ei ensin tiennyt mitä tehdä käsiin jääneelle videopelitekniikalle, eikä yhtiöllä ollut silloin juurikaan kokemusta videopeleistä. Jotain kokeiluja oli Super Nintendon pelin tiimoilta, mutta Sonylla alettiin vakavasti harkitsemaan oman pelikoneen Playstationin tekoa, jossa olisi voinut pelata Super Nintendon ja Super Disk pelejä. Nintendo irtisanoi sopimuksensa Sonyn kanssa ja vuoden 1991 aiottu pelikonsoli ei ilmestynytkään.

Kutaragin tiimi ei kuitenkaan lyönyt hanskoja tiskiin, ja työ uuden pelikonslin hyväksi kiinnosti, ja niin Sony ja Nintendo sopivat erimielisyytensä. Kokonaan uuteen pelikoneeseen tulisi 32-bittinen prosessori ja cd-rom asema. Nintendo päätti tehdä pelit koteloituna, eikä cd-levyinä niinkuin Sony ehdotti. Nintendo tähyili Silicon Graphics suuntaan, ja Nintendo päätti alkaa kehittämään pelikonsolia ilman Sonya. Uusi pelikone oli 64-bittinen 10 mhz varustettu, mutta ilman cd-asemaa. Cd-asemien suosio yllätti myöhemmin Nintendon.

Kutaragi ei antanut vaikeuksien lannistaa, vaan vakuuttui, että uusilla cd-asemalla varustetuilla konsoleilla tulisi vielä olemaan kysyntää. Vuonna 1993 Sony perusti Sony Entertainmant Computer (SCE) osaston, jossa ryhdytiin markkinoimaan uutta Playstationia eli PSX:ää. SCE:n tavoitteisiin kuuluivat myös laadukkaiden pelien kehittäminen hyvässä yhteistyössä pelinkehittäjä yritysten kanssa. Namco oli ensimmäinen merkittävä pelifirma, joka liittyi Sonyn kehittäjärinkiin. Namcon kanssa solmittu yhteistyö toi monia menestyspelejä kuten Ridge Racer, Tekken ja Wipe Out. Ensimmäinen virallinen Playstation näki päivänvalon Japanissa 3.12.1994, ja puolen vuoden päästä muualla Euroopassa. Tästä sitten alkoi pleikkarin taival, joka jatkuu edelleen. Onhan uusi Playstation 3:n BlueRay ja grafiikka ominaisuuksien vuoksi teknisesti edelleen kärjessä.

Playstationin viralliset sivut

Lisää pelikoneiden tekniikasta ja alkuajoista

Pelejä, keskusteluja


 




Moottorikelkkailu

Moottorikelkkailun turvallinen kehitys, selkeät säännöt ovat tehneet moottorikelkkailusta jatkuvasti kasvavan harrastuksen, ja moottorikelkkareitit ovat mahdollistaneet maantieverkostoa muistuttavan verkoston. Kelkkailu on myös merkittävä harrastus matkailun kohde.

Moottorikelkkoja 

Polaris 

Nordic Safari 

Levin Safarit

Kuusamon Erä 

Polar

Tietoa moottorikelkkailusta

 



Vuoristomaraton

Vaarojen maratonin ultramatka 84 km on valittu ensimmäisenä suomalaisena juoksuna Mont Blancilla juostavaan UTMB Ultra Trail du Mont Blanc vuoristomaratonin 2009 karsintakisaksi.

Vaarojen maraton järjestetään 11.10.2008 Kolissa Herajärvellä.

Sarjat

Maraton Solo; miehet, naiset


  • Maraton Duo; maastopyörä + juoksu (pari voi itse jakaa matkan aikana pyöräily-juoksuosuudet) Pyöräily kulkee hiekkateillä.

  • Ultramaraton, kaksi kierrosta.

  • Retkimaraton = Herajärven Kierros

Vuoristomaraton on osa seikkailu-urheilua. Seikkailu-urheilu  on kestävyyslaji, jossa etenemismuodot ovat juoksu, vaellus, maastopyöräily, köysikiipeily ja melonta. Kilpailuihin kuluu myös ratsastusta, purjehdusta, cavingiä, vanyooneeringiä, coastaleeringiä, sukellusta, uintia ja hyppyjä.

Ensimmäinen järjestetty oli Uudessa-Seelannissa järjestetty Coast to Coast  kilpailu 1980-luvun lopulla.

 




Lumikengät

Lumikengillä  pääsee nopeasti maastoon, ja pitkätkään kävelymatkat eivät tunnu vaikealta. Lumikengillä voi vaeltaa ja seikkailla lumisissa maastoissa, ja löytää paikat joita hiihtämällä on hankala tavoittaa. Suomen Latu ja Lumikenkäilijät ry kouluttaa lumikenkäohjaajia, ohjattuja lumikenkävaelluksia ja -retkiä.

Lumikengillä pelataan jopa futista. Lumikenkäfutiksessa  toimii jalkapalloilun säännöt sovellettuna. Lumikenkäfutiksessa pelataan SM ja MM-tason pelejä.

Suomen Latu

Suomen lumikenkäiljät ry

Tunturiin

Lumikenkien Euroopan cup 

Exel 


Kanoottipoolo

Kanoottipooloa pelataan viiden hengen joukkueissa. Kanoottipoolo sai alkunsa koskimelojien tekniikkaharjoittelusta. Poolokajakit ovat kolmimetrisiä, pakollisiin varusteisiin kuuluvat kasvosuojallinen kypärä ja turvaliivit. Pallo kuljetetaan vastustajaan maaliin syöttelemällä. Eskimokäännös kannattaa opetella kunnolla, koska pallollisen pelaajan saa taklata. Peli aika on 2 x 10 minuuttia. Maalit ovat 1 x 1,5 metriä ja sijaisevat kentän päädyissä kahden metrin korkeudella veden pinnasta. Pelin aikana saa olla enintään kolme vaihtopelaajaa. Kanoottipoolo kehittää monipuolisesti kanootin – ja melankäsittelytaitoja. Kanoottipoolon ensimmäinen turnaus pelattiin Tapiolassa vuonna 1979. Lajin ensimmäinen mm-turnaus oli Englannissa vuonna 1994.

Canoepolo 

Merimelojat 

Kanoottiklubi

Kajakkivideoita 

Rakenna kajakki 

Kajakki tietoa


 
Sukellus


Sukellus on turvallinen harrastus, jos suorittaa sukeltamisen ammattitaitoisten sukeltajakouluttajien opastuksella. Sukeltajan on ensiarvoisen tärkeää tuntea laitteet, jotta sukeltaminen sujuisi hyvin, eikä tarvitse kiinnittää huomioita laitteiden toimivuuteen, vaan voi keskittyä hienoihin löytöihin ja nähtävyyksiin. Upeita sukelluskohteita löytyy ympäri maailmaa, mutta jo lähivesillä on kiinnostavia meren- ja järven pohjia tutkittavina.

Sanotaan, että laitesukeltamien ei ole sen vaarallisempaa kuin keilaaminen. Vaativiin sukellusmuotoihin, kuten jää-, hylky-, ja luolasukelluksiin pitää olla jo kemusta, ja käyttää asianmukaisia välineitä turvasulketajineen.

Sukeltajan pitää ottaa myös vesistössä liikkuvat veneilijät huomioon. Sukeltaja ilmoittaa pinnan alla olosta sukelluslipulla. Sukeltaja ei saa edetä yli viidenkymmen metrin päästä lipusta.

Suomessa sukeltaminen on vapaa harrastus, Euroopassa tarvitaan sukeltajaoppaat matkalle. Käytönnössä missä on vettä ja rantaa saa sukeltaa, paitsi rannat joissa on sukelluskieltomerkit. Sukellus ei välttämättä ole kallis harrastus, sukelluspaketin märkräpukuvarusteineen saa 1000-2000 eurolla. Sukeltaminen ei sinällään maksa mitään, lukuunottamatta matkakuluja sukelluspaikoille. Sukellusvälineitä voi myös vuokrata.

Vedenpaine ei rajoita ihmisen sulkeltamisen syvyyttä, urheilusukelluksen ehdottamaksi syvyysrajaksi on määrätty 40 metriä, joka on PADIn suositusraja.


Sukelluskeskus 

Sukeltajaliitto 

Sukelluskoulutusta

Sukellus opastusta

Urheilusukelluksen kattojärjestö 

Sukelluskohteita

Egypti 

Thaimaa 

Sub Aquan 

Finnmatkojen kohteita 

Polarsukellus




Lumilautailu

Lumilautailun suosio alkoi 1960-luvulla, jolloin ihmiset halusivat kokea lainelautailun tunteen myös talvilumilla. Lumilautailun alkutaival oli Sherman Poppen ajatus laittaa minisukset narun päähän, katsellessaan lastensa laskettelua vain yhdellä suksella. Tästä alkoi vähitellen lumilautojen kehittelytyö narun päähän kiinnitettävästä lumilaulaudasta. Snurferi  oli ensin vain lelu, mutta lautojen kehittely alkoi toden teolla vasta järjestetyn Snurferin kilpailun jälkeen. Jaken Burton laittoi lautoihin alkeelliset siteet, jotka tekivät lasketttelun sujuvammaksi. Burton on mykyään menestynyt lautailun tuotemerkki.

Lumilautailu jaetaan freeride, freestyle ja alpine-lautailuun.

Lumilautailun kilpailulajit ovat halfpipe, big air, slope style, quater pipe, snowbroardcross, paralel slalom, paralel giant slalom.

Halfpipe eli lumilautakourun alku on rullalautailussa ja surffauksessa. Halfpie kilpailu arvostelee viisi all over tuomaria, ja yksi päätuomari valvoo kilpailun tuomaroinnin kulkua, jonka osa-alueina ovat air, motion, spin ja over all. Kilpailijoiden on tehtävä tyylikkäitä korkeita ilmoja, temppuja ja laskea näyttävästi ja hallitusti koko lasku. Temppujen määrä vaihtelee laskijan laskutekniikan, pipen pituuden ja jyrkyyden mukaan. Pakollisia kuvioita tai temppuja ei kuitenkaan ole. Kilpailun kulku riippuu järjestöstä FIS  tai TIR . Halfpipe on olympialaji.

Big Air hyppyrin korkeus on 3-3,5 metriä ja leveys minimissään 5 metriä. Alastulo on 10-12 metriä hppyristä pittus 35 metriä ja kaltevuus 32 astetta.

Snowboard cross (SBX) krossiradan tulee olla 100-240 metriä ja rinteen kaltevuus 15-18 astetta. Rata sisältää erilaisia hyppyreitä, käännöksiä, rollareita ja suurpujottelusta haeuttuja käännöksiä. Snowboard kilpilut olympialaisissa pidettiin ensimmäisen kerran 2006 Torinossa.

Paripujottelun (PSL) kilpailurinteen korkeusero on 80-120 metriä, portteja on 10-13 metrin välein noin 25 kappaletta. Kilpailu sujuu parisuurpujottelun tapaan.

Parisuurpujottelu (PGS) on paripujottelun ja suurpujottelun yhdistelmä. Radan korkeuseron tulee olla 120-200 metriä, portteja on noin 25 portiia, ja etäisyys toisistaan on 25-25 metriä. Parioujottelu on virallinen olympialaji.

Suomen Lumilautaliitto 

Lumilautaleffoja 

Lumitykki

Lumilautasimulaattori



Ilmailu-urheilu

 

Ilmailuliiton toimintalajeja ovat moottorilento, purjelento, experimental-lentotoiminta, ultrakevytlentäminen, riippuliito, varjoliito, kuumailmapallolentäminen, laskuvarjourheilu, nousuvarjot ja lennokkitoiminta.

Moottorilento
Moottorilento tarkoittaa alle 2000 kilon painoisilla lentokoneilla lentämistä. Lentäminen tapahtuu hyvän sään aikana eli visuaali- eli VFR-sään aikana. Nykyaikaiset lentokoneet ovat hyvin varustettuja ja lentäminen onnistuu myös talvella.

Purjelento
Purjelentoa pidetään yhtenä vaativimmista urheilulajeista, ja vaatii kilpailijoiolta kanttia ja taktista kypsyyttä. Purjelentokilpailu on useita päiviä kestävä tapahtuma, ja lentäjille annetaan tehtäviä,jotka pitää suorittaa nopeasti. Nopein lentäjä saa suurimman pistemäärän. GPS-paikantimiin perustuvillla lentotallettimilla lasketaan tulokset. Vauhtilajissa ohjauskoordinaatiolla on merkitystä. Lajia verrattu mm. kolmiuloitteisen shakin pelaamiseen.

Experimental-lentotoiminta
Experimental -lentäminen on koko ilmailun perusta 1900-luvun alusta, ja ilmailu alkoi kokeellisten ts. Experimental koneiden rakentamisesta. Tehdasrakenteisten koneiden prototyypit perustuivat experimental koneisiin.

Experimental-lentäjälle on tärkeintä lentokoneen rakentaminen, ja koneen voi rakentaa piirrustuksista tai koota rakennussarjoista. Rakentamiseen tarvitaan lentoturvallisuushallinnolta rakennuslupa.

Ihmiset, jotka aikoinaan suorittivat lentokokeiluja erilaisilla kuumailmapalloilla ja liitokoneilla olivat experimentalisteja. Erilaisten lentolaitteiden suunnittelu, rakentaminen, kokeilu ja paranteleminen on maailman vanhin ilmailuharrastus. Moottori-ilmailun pioneerit jatkoivat lajin kehittelyä, jolloin lentämisen perusasiat olivat vielä melko tuntemattomia. Experimental harrastuksesta on tavallisilla ihmisillä ja lentäjilläkin hyvin erilaisia mielikuvia. Laji vaatii kuitenkin tarkkaa perehtymistä lentämisen saloihin.

Ultrakevytlentäminen
Ultrakevytlentämisen mottorikoneet ovat enimmillään 450 kg painoisia. Nykyaikaisissa ultrakevytlentokoneissa on nelitahtimoottorit. Koneet voidaan varustaa myös kellukkeilla, ja ilmatäytteisiä joustavia kellukkeita käyteään myös suksina talvilentotoiminnassa.

Riippuliito
Riippuliidin on kevytrakenteinen, painopiste ohjattava lentolaite, joka toimii ilman ulkopuiolisia voimanlähteitä. Voimalähtienä on nuosevat ilmavirtaukset eli termiikit. Lentäjä riippuu pehmutetuissa valjaissa ja ohjaa liidintä painoaan siirtämällä. Varusteita ovat kevyt erikoiskypärä, korkeusmittari ja liitimen nousu- tai laskunopeutta ilmaiseva mittari eli variometri ja ilmailuradio.

Varjoliito
Laji on saanut alkunsa 1980-luvun alussa Ranskan Alpeilla, jossa lajin pioneerit liukuivat alas rinnettä tavallista suorakaiteen muotoista laskuvarjoa käyttäen

Varjoliidin muistuttaa ulkonäkönsä puolesta laskuvarjohyppääjien liitovarjoa, lentolaite koostuu teknisestä kankaasta valmistetusta siivestä, jonka alapuolelle on kiinnitetty punokset ja kantohihnat, ja niihin on kiinnitetty valjaat.

Kuumailmapallolentäminen
Kuumailmapallolentäjät käyttävät siipiprofiilin sijaan ympäristöä lämpimämpää ilmaa. Pallo ajelehtii vapaasti ilmavirtausten mukana ohjattuna. Kuumailmapallolentäjien tulee turvallisuuden vuoksi välttää voimakkaita pystysuuntaisia auringon lämmön aiheuttamia virtauksia. Ensimmäinen onnistunut lentäminen tapahtuikin kuumailmapalloilla.

Laskuvarjourheilu
Laskuvarjourheiluun kuuluu useita käsitteitä. Varjon varassa voi harrastaa tarkkuushyppyä, jossa koitetaan osua tarkasti maaliin. Kupumuodostelmassa monta hyppääjää lentää varjoillaan kiinni toisissaan. Canopy piloting eli kuvunkäsittelyssä hyppääjä kerää vauhtia ja lentää vaakasuoraan lähellä maata merkkirivien välissä. Vapaapudotuslajeina ovat kuviohyppy, freestyle ja freeflying.

Lennokit
Lennokit on monipuolinen ja vaihtoehtoja on vapaastilentävät koneet, siimaohjattavat koneet ja radio-ohjattavat.Vapaasti lentävä lennokki lentää ilman ohjausta lennättäjän päästettyä sen ilmaan, laji on tyypillisesti lennokkiurheilulajeista urheilullisin. Siimaohjattu lennokki on moottorilennokki, joka lentää lennättäjänsä ohjaamana kehää hänen ympärillään. Radio-ohjattua lennokkia voidaan ohjata kuin oikeata konetta, ja lajikirjo radio-ohjattavissa onkin hyvin laaja liidokeista, moottorikoneisiin, helikoptereihin ja mallikoneisiin saakka.

Linkkejä

Ilmailuliitto 

Taivaalle 

Ilmailukeskustelua 

Kevytilmailu 

Ilmailukerho 

Pallo 


Telemark

Telemark välineet ovat monipuoliset ja sopivat kaikkiin hiihtojen muotoihin: rinne- ja vapaalasku, vaellus, hyppiminen jne. Telemark on kaikkien laskettelutekniikoiden kantamuoto, joista alppilajitkin ovat syntyneet. Telemarkilla voi kilpailla monipuolisesti tai harrastaa; vaeltaa, laskea ja nousta rinteitä missä haluaa. Telemarkhiihdossa on kyse tekniikasta, joka käy kaikkeen lumella tapahtuvaan liikuntaan.

Telemarkin historia on lähtöisin Norjasta 1800-luvun puolivälistä. Nykyaikaisen telemarkin alku on Telemarkin maakunnasta kotoisin olevan Sondre Norheimin , joka on nykyaikaisen hiihdon kehittäjä ja tunnettu talviurheilumies. Vuonna 1898 hän voitti ensimmäiset kansalliset hiihtokilpailut Kristianissa nyk. Oslossa. Kilpailuissa Norheim esitteli maailmalla kehittämänsä välineet ja uuden käännöstyylin telemarkilaisen käännöksen. Christiania-parallelkäännös oli Norheimin kehittämä, ja vakiintui jatkossa alppihiihdossa käytettäväksi. Välineisiin Norheim keksi lukuisia parannuksia suksien ominaisuuksiin, suksista tehtiin tavallista lyhyempiä, sivuleikkaus ja kannatusside.

Telemark hiihto oli välillä pois muodista, 1970-luvulla kiinnostuttiin uudestaan monipuolisesta lajista. Vapaalaskusta innostuneet laskijat löysivät telemarkin hengen: vapauden ja hiihdon hauskuuden. Laji tuli suosituksi alkuun Yhdysvalloissa ja saapui Eurooppaan 1980-luvulla. 1990-luvulla välineet ja kilpailutoiminta kasvoivat.

Telemark hiihdossa käännös eroaa tavallisista alppilajeista siten, että hiihtäjän kantapää on vapaa nuosemaan suksesta, ja käännös on tasapainoinen, matala ja joustava. Paino jakaantuu molemmille jaloille. Etujalan kantapää on kiinni suksessa ja jalkojen väliin jää monon mitta. Telemark asentoa käytetään myös mäkihypyssä telemark-alastulona.

Telemarkin kilpailulajeina ovat classic, joka sisältää hyppyosuuden ja tasamaaosuuden, sprint classic ja suurpujottelu. Maailmancup on pidetty 1990-luvulta alkaen, ja myös maailmanmestaruuskilpailut.

Linkkejä

Telemark liitto

Maailmancup

Telemark-ski 

Fin-ski 






Parkour

Parkour on lähtöisin Ranskasta, tarkemmin sanottuna Pariisin esikaupungista nimeltään Lisses. Siellä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa muutama nuori poika jatkoivat kaikkien lapsien harrastamaa hyppimistä, pomppimista ja kiipeilyä. He kehittivät siitä itselleen harrastuksen ja antoivat sille nimen. David Belle
David Belleon Ranskan Lissessä alkunsa saaneen parkourin perustaja.

Flow Finland – kiertue eli Flow Finland – Parkour Tour 2007 on Suomen suurimmat kaupungit kattava parkourtapahtumien sarja. Kiertue kokoaa yhteen Suomen parkourharrastajia. Jokaisessa kiertueen tapahtumassa järjestetään ohjatut parkour-harjoitukset

Parkour on Suomessa uusi laji, eivätkä ihmiset vielä tunne sitä ainakaan hyvin. Lajissa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen meidän jokapäiväisessä ympäristössämme. Uusien liikkeiden opettelu vaatii luovuutta, kykyä nähdä ympäristö uudesta näkökulmasta ja monesti paljon fyysistä harjoittelua. Hypitään siis kirjaimellisesti seinille. Kaupungin kaiteita ja muureja ei nähdä rajoitteina liikkeelle vaan pikemminkin mahdollisuuksina. Harjoitusratana, tai pikemminkin leikkikenttänä, toimii koko kaupunki.

Kengät ovat parkourin tärkein varuste, Niitä ovat: iskunvaimennus, pito ja kestävyys.

Parkour yhdistyksen kenkäohjeet:

1.Iskunvaimennuksen on hyvä olla koko pohjassa, kun hypyistä pyritään joka tapauksessa tulemaan päkiöille alas. Iskunvaimennusta parantaa myös erilliset pohjalliset.
2.Pito on tärkeää sekä hypyissä, että seinäjuoksuissa. Mitä pehmeämpi pohja, sitä pitävämpi se on, mutta toisaalta sen nopeammin se kuluu.
3.Kestävyys on tärkeä ominaisuus, koska parkourissa kengät joutuvat normaalia lenkkeilyä paljon kovemmalle rasitukselle. Useimmiten kalliimpi hinta tarkoittaa parempaa kestävyyttä, mutta poikkeuksia toki on. Ajan myötä sekä kengän pito, että iskunvaimennus heikkenevät.
Linkit

Parkour yhdistys

Urban freeflow
*



Sport

 

Urheilla vai opiskella?

Huippu-urheilun kovat tavoitteet edellyttävät harjoittelua myös opiskelun aikana. Urheilijoille on pyritty järjestämään erilaisia koulutusmahdollisuuksia, joissa on huomioitu urheilun erityispiirteet.

 

Suomen Olympiakomitea järjestää yhteistyössä muiden urheilujärjestöjen, oppilaitosten, urheiluakatemoiden, managereiden, opetusministeriön ja Opetushallituksen, yhteistyökumppaneiden sekä urheilijoiden ja heidän valmentajiensa kanssa opiskelun ja urheilunuran vaihtoehtoja. Urheilijalla on aktiiviurheilu-uran jälkeen näin helpompi siirtyä työtehtäviin.

 

 

Urheilija tarvitsee ympärilleen asiantuntijoita ja tukijoita, mutta jokaisen on löydettävä oma tiensä menestykseen. Urheilijan on annettava sekä onnistua että epäonnistua. Näin löytyy juuri ne polut, jotka muokkaavat menestyvän urheiljan. Urheilun tarkoitus on olla nuoren elämässä aikaa, josta voi myös nauttia. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen antavat paremmat eväät elämäään.

Suomen Liikunta ja Urheilu ry uraoppaasta:

 

  • Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen tavoitteet

 

Urheilijoiden ammatillisen koulutuksen tavoitteena on järjestää ammatilliseen perustutkintoon johtavat opinnot siten, että opiskelijan on samanaikaisesti mahdollista harjoitella ja kilpailla täysipainoisesti omassa lajissaan. Urheilijoiden ammatillisessa koulutuksessa noudatetaan tutkintokohtaisia opetussuunnitelmia.Urheilijaopiskelijan koulutusaika mitoitetaan tarvittaessa yksilöllisesti. Urheilijaopiskelija voi valmennustuntien lisäksi saada vapaata opetuksesta tarvittaessa harjoitusleirejä ja kilpailumatkoja varten.

Oppilaitoksissa noudatetaan yleensä seuraavia toimintamalleja:

1. Yksilöllinen malli:

urheilijaopiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, jossa

otetaan huomioon valmennuksen ja urheilu-uran tarpeet.

2. Yhteistoimintamalli:

yksi tai useampi ammatillinen oppilaitos tai lukio toimii yhteistyössä

urheiluvalmennuksen järjestämiseksi käyttäen yhteisiä valmentajia ja harjoituspaikkoja.”

 

 


Rullaluistelu

Rullaluistelu käy kaikille kuntoilijoille. Kun opettelee turvallisen luistelun käytännöt, on rullaluistelu parhaimmillaan hauskaa kunto- ja harrasteliikuntaa tai työmatkojen hyötyliikuntaa.

Suomen Luisteluliitto vastaa lajin koulutus – ja kilpailutoiminnasta Suomessa. SM-kilpailuissa ja Finnish Inline Cupissa luistelijalla tulee olla luistelulisenssi. Muissa kansallisissa tapahtumissa tai kilpailuissa lisenssi ei ole pakollinen. Myöskään seura ei ole välttämätön. Suomessa noudatetaan CIC:n Euroopan rullaluisteluliiton sääntöjä kilpailuissa.

Kun aloituskynnys on ylitetty, niin harjoittelun voi aloittaa opettelemalla jarrutuksen, kääntymisen ja tasapainossa pysymisen. Pujottelu ja sirklaus taitoja voi koettaa, kun jarrutustaidot on opittu. Parhaimmillaan rullaluistelu on hauskaa yhdessäoloa ja retkeilyä ystävien kanssa.

Rullis linkkejä

Rullaluistelun ABC

Luisteluliiton rullaluistelusivut 

Sauvarullaluistelu


 




Pesis

Pihkala kehitti ruotsalaisesta långbalista, amerikkalaisesta baseballista ja Suomessa pelatusta kuningaspallosta pitkäpallo pelin. Kotipesa, pesäkilvasta mallia otettin baseballista. Ensimmäinen pesäpallon koepeli pelattiin 14.1.1920 Helsingin Kaisaniemen kentällä, viralliset pelit alkoivat 1922. Pesäpalloliitto perustettiin vuonna 1931.

Superpesis  kehittää suomalaista huippupesäpalloilua perinteitä kunnioittaen. Superpesis järjestää pesiskiertueita, ja tavoitteena on SM tason pesiksen ylläpitäminen ja kehittäminen.


Pesäpallon säännöt

Pesis netti

Baseball 




Kaukalopallo

Kaukalopallo on 1970-luvulla jääpallosta kehitetty joukkuelaji. Suomessa kaukalopallon lajiliittoja on ollut kaksi Suomen Kaukalopalloliitto ja Suomen Kaukalopallounioni. Unioini ja Kaukalopalloliitto yhdistyivät marraskuussa 2006.

Kaukalopallon säännöt  eivät hyväksy taklausta ja paitsioita. Rikkeistä seuraa vapaalyöntejä, jäähyrangaistuksia tai rangaistuslaukaus.

Bewesport on kaukalopallon edelläkävijä Suomessa. Kaukalopallon hallisarja alkoi 1979 Bewe sportin ja espoolaisen Lippis-seuran toimesta. Ensimmäisellä kaudella hallisarjaan otti osaa viisi joukkuetta, kymmenen vuotta myöhemmin joukkuelukumäärä on monikymmenkertaistunut. Bewe Sport on voittanut hallisarjan mestaruuden vuonna 1988,

Vuonna 1990 kaukopalloilijat perustivat itsenäisen Suomen Kaukalopalloliiton, ja irtaantuivat Suomen Jääpalloliitosta. Alueelliset piirisarjat liitettin Kaukalopalloliiton alaiseksi toiminnaksi. Kun Suomen Kaukalopalloliitto synti alettiin pelata sarjamuotoista SM-sarjaa. Keväällä 1996 Bewesport voitti Suomen mestaruuden, ja menestys on jatkunut 1997,1999.2001,2002,2003 ja 2007. Hopeaa Bewe sai vuonna 1994,2000, 2004, 2005 ja pronssia 2006. Bewe on saanuut muutakin tunnustusta, 2005 Helsingin Urheilutoimittajat palkitsi Bewen organisoiman pääkaupunkiseudun kaukalopallotoiminnan vuoden urheilutekona. Beweläisiä' joukkueita on tällä hetkellä 120 kappaletta, 1990-luvun puolenvälin jälkeen pääkaupunkiseudun itsenäisiä joukkueita liittyi Beween turvatakseen jäävuorojen säilymisen.

Kaukalopalloliitto 

Kaukalopallo linkkejä 

Bewe 

Jääpalloliitto

Jääpallo linkkejä



Golf

Golf pelitavaltaan rauhallinen peli vaatii kuitenkin keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. 18 reikäinen pelikentän läpi pyritään pääsemään mahdollisimman vähillä lyönneillä. Etäisyyden, lyöntinopeuden ja kulman tarkka huomiointi on tärkeää. Golfin pelimuotona on myös reikäpeli, jolloin pelataan reiän voitosta.

Kentän sääntöihin  kuuluu nopeamman pelaajan etuoikeus ja huomaavaisuus toisia pelaajia kohtaan. Pelin aikana tulee huolehtia pelikentästä ja viheriön pintaa ei saa vahingoittaa.

Area  järjestää lukuisia matkoja golfareille

Esimerkiksi Barcelonosta  löytyy upeita golfmaisemia. Catalonian alueella voi suorittaa eri tasoisia golfkursseja

Sungolf on paketoinut matkailijoilla golfmatkoja, ja lisäksi yhdistelmäkohteita. Sun golf hotellit tarjoavat lisäetuja, kuten ilmaiset harjoittelupaikat ja green feet erikoishintaan. Startti ajatkin on valittu valmiiksi, joten matkailija voi keskittyä pelaamiseen ja matkustamiseen.

Golf ja- pelimatka linkkejä

Tjärneborg 

Finnmatkat 

Kaleva matkat 

Nazar 

Helin matkat 

Golfsimulaattori

Golf galaxi 

Golfpiste


 

Kiipeily

Kiipeily on vaativa ja monipuolinen liikuntamuoto. Eri kiipeilytavat ovat kehittyneet liikunta- ja urheiluharrastuksiksi. Kilpailuja on seinä-, jää-, kaliio- puu-, ja vuorikiipeilijöille.

Seinäkiipeily
Seinäkiipeily on kalliokiipeilyn sisäurheilumuoto, jossa kiivetään seinään kiinnitettyjä otteita pitkin. Kiipeily on oikein varmistettuna turvallinen harrastus. Yläköysikiipeilyssä varmistusköysi kulkee kiipeilyseinän yläpäässä olevan lenkin kautta varmistajalle. Alaköysikiipeily eli liidaus on kehittyneemmille harrastajille sopiva kiipelymuodot, jossa kiipeilijä kiinnittää nuostessaan köyden varmistuslenkkeihin. Seinäkiipeilyreitti ovat erittäin jyrkkiä, pystysuoria tai ulkonevia. Urheilukiipeilyssä paremmuus ratkotaan tietyn reitin kiivettynä matkana tai kiipeämiseen kuluvanan aikana.

Kalliokiipeily
Kalliokiipeilyssä kiipeillään kallioita pitkin turvaköysien varassa. Vaativampi muoto boulderointi on kiipeilyä matalilla kiipeilyseinillä, kallioilla, siirtolohkareilla, kiviaidalla tai tiiliseinillä ilman varsinaisia varmistusvälineitä. Kuitenkin Boulderointipaikoilla vaimentavan patjan eli pädin pitäminen lisää turvallisuutta kivikkoisilla maastoilla. Turvallisinta on kiipeillä merkityillä reiteillä, jonne on asennettu varmistuspisteitä eli porahakoja, näin potoilevista kivistä ei ole vaaraa. Merkittyjä kiipeilymaastot ovat urheilukiipeilyreittejä, ja kiipeily on modernia urheilukiipeilyä. Boulderointi soveltuu harjoittelumuodoksi, koska kiipeillä voi melkein missä tahansa.Buildering voidaan käyttää boulderoinnista rakennuksilla.

Kalliokiipeily, joilla ei ole porahakoja, kutsutaan perinteiseksi kiipeily eli trad climbing. Ensimmäisenä kiipeävä asettaa varmistukset ja kakkosena kiipeävä korjaa ne pois. Varmistukseen käytetään kiiloja, frendejä, heksuja ja camalotteja, joita asetetaan kallion halkeamiin. Varmistuksina voidaa käyttää myös puita, kivipaaseja, kallion halkeamaan kiilautuneita kiviä tai jääpilareita.Varmistusvälineiden oikeaoppinen hallinta on edellytys turvallisuudelle, eri kalliotyyppien tuntemus lisää turvallisuutta, jotta kiipeilijän asettamat varmistukset pitävät.Vuoristossa tapahtuvaa kalliokiipeilystä käytetään nimitystä alpine rock climbing,

Tekninen kiipeily eli teknoaminen on kiipeilyä, jossa kiipeily tapahtuu teknisiä apuvälineitä, kuten köysitikkaita hyväksi käyttäen. Varmistuksen lisäksi teknillisillä apuvälineilla helpotetaan ja mahdollistetaan kiipeily. Tekininen kiipeily tapahtuu suurilla kallioseinämillä eli big wall. Tunnetuin reitti on Yosemitessa Kaliforniassa. Vuoristoreiteillä turvaudutaan voimien ja ajan säästämiseksi tekniseen kilpeilyyn.

Jääkiipeilyn reitit ovat jäätyineissä jäävirroissa tai vesiputouksissa. Varmistuksina ja apuvälineinä käytetään jäärautoja, -hakkuja ja -ruuveja. Jäällä voi kiipeillä myös yläköydellä tai alakäydellä liidaamalla. Muuttuvan elementin vuoksi jääkiipeily on erittäin haasteellista ja vaarallista. Jään ominaisuuksin tunteminen on välttämätöntä, jotta varmistuskiinnitykset kestävät mahdollisen putoamisen. Jäällä liidattaessa pitääkin lähteä siitä, että kiipeilijä ei missään olosuhteissa saa pudota.Jääkiipeily tapahtuu vuoristossa ja on kalliokiipeilyn tapaista putousjääkiipeilyä. Putousjää on vedestä jäätymällä muodostunutta kovaa ja kiinteää jäätä. Putosjääkiipeilyn kiipeilypaikat ovat tavallisesti tien lähellä ja helposti saavutettavissa. Jääkiipeilyssä pitää ottaa huomioon kiipeilyyn liittyvien haasteiden lisäksi kaikki vuoriston haasteet: kylmä, tuuli, kivi- ja jäävyöryt ja lumivyöryt.

Mixed- kiipeily on kallio- ja jääkiipeilyn välimuoto, eili sekoitus eri kiipeilytekniikoita. Mixed kiipeilyn reitit ovat vesiputouksilla ja vuoristossa. Jääputouksilla tapahtuva mixed-kiipeily on verraten uusi laji ja reitit ovat teknisesti erittäin vaikeita. Ohuen jään takia jäävarmistusten käyttö on vaikeaa, ja sen vuoksi käytetään jääkiipeilyssä myös kalliovarmistuksia. Mixed-kiipeily jääputouksilla erinomaista harjoitusta vuorikiipelyä varten.

Vuorikiipeily on monipuolisin kiipeilyn laji, jossa yhdistyy kaikkia kiipeilyn muotoja. Luonnon asettamat haasteet on otettava sellaisenaan. Vuorikiipeilyn reitit eivät ole merikittyjä kuin osittain, ja eteen tulevat vaikeat kiipeilymaastot, kalliot ja jyrkänteet on vain kohdattava ja päästävä eteenpäin. Vuorikiipeily jaetaan alppikiipeilyyn eli alpine climpbinja alppityyppiseen kiipeilyyn eli alpine style mountaineering. Vuorikiipileyn voidaan katsoa tarkoittavan kiipeilyä, joka tapahtuu vuoristo-olosuhteissa. Alppikiipeílyssä yhdistetään eri elementtejä kalliota, lunta ja jäätä.

Retkikuntakiipeilyyn osallistuu suuri joukko kiipeilijöitä ja kantajia, Kaupalliset järjestöt tekevät yhteisiä retkikuntia, johon voi osallistua maksamalla retkikuntamaksun.

Linkkejä

Kiipeilykeskus

Kiipeilyliitto

Slouppi

Kiipeilyn kansainvälinen kattojärjestö

Kiipeilykerhoja

Kiipeilypaikkoja

Kiipeilyreitti

Mijas

Mount Everest

Outdoor



Kendo

Kendo on miekkailuun pohjautuva kamppailulaji. Japanin sana kendo tarkoittaa "ken" tarkoittaa miekkaa ja "dō" tietä. Kendon "tien" tavoitteena on kehittää harjoittelijan mieltä, kehoa ja niiden yhteistoimintaa. Kendokan tavoitteena on energian, tekniikan ja kehon harmonia. Kendo on lähtöisin Japanista ja keskiajan tienoilla oli yli 600 erilaista miekkailun koulukuntaa ja tyylisuuntaa.

Aluksi harjoiteltiin metalisella katana-miekalla, joka on kahden käden lyömämiekka tia pitkämiekka daitō Katana on tietyllä tavalla kaarrettu yksiteräinen miekka, jota kannetaan perinteisesti teräpuoli ylöspäin. Harjoittelu katanalla oli vaarallista, joten siirryttiin käyttämään puista harjoittelumiekkaa bokkeria. Bokkeri on puusta valmistettu harjoittelumiekka, joka on muotoiltu katanan mukaan. Bokkeria käytetään harjoittelumiekkoina myös kenjutsussa, jodossa, aikidossa ja iadossa. Edelleen kehitettiin turvallisimpia keinoja, ja 1710 luvulla kehitettiin bambusta valmistettu miekka shinai. Tokugawa-šogunaatti kielsi katanan ja bokkerin käytön otteluissa riskialttiuden takia. Shinain lisäksi käytöön vakiintuivat myös shinai-geiko, voimaperäinen mutta turvallinen kendon harjoittelumuoto. Kaksi koulua ikishin kage -ryū sekä Nakanishi-ha ittō -ryū, alkoivat kehittämään suojavarusteita 1700-luvun alussa.

Suomessa Kendo alkoi 1986 kyūdō-seura Heiwa No Yumi (nyk. Yosaiki ry ), järjesti leirin. Kendoseuroja perustettiin Helsinkiin ja Turkuun. Tokion musiikki- ja taidekorkeakoululta saatiin kendo-opettaja. Nykyisin Suomessa on 19 kendoseuraa.

Kendon tekniikka: kendossa lyönnit tulevat ylhäältä alas, eikä jalkoihin kohdistuvia lyöntejä ole, osuma-alueita on määrätty kahdeksan. Kendon tekniikat voidaan jaotella shikake-wazaan, eli hyökkäystekniikkaan, ja ōji-wazaan, eli vastahyökkäystekniikkaan. Shikake-wazassa tärkeää suterni eli itsensä likoon laittaminen.

Shikake-wazaan kuuluvat Ippon-uchi-no-waza: Kendon peruslyönnit.

Tobikomi-wasa: Tekniikat, jolla hyökätään vastustajan suojauksen aukkopaikkaan suki tai vastustajan hengen ollessa heikko.

Hikibana-wasa: Lyödään, kun vastustaja liikahtaa aloittaakseen oman hyökkäyksensä tai korjaa omaa kamaetaan (vartalon tai shinain asentoa)

Katsugi-wasa: Tekniikat joissa hyökätään semellä, jossa astutaan oikealla jalalla issoku itto no maai etäisyydelle ja samalla hämätään nostamalla shinai hidari hasso no kamaeeseen, josta lyödään vasemman jalan sulkiessa lyönnin.

Nidan-waza: Kaksi peruslyöntiä nopeasti peräkkäin toteutettuna

Harai-waza: Avataan paikka lyöden terävästi kopauttamalla vastustajan miekka pois

Debana-waza: Lyödään siihen hetkeen, kun vastustaja päättää lähteä liikkeelle

Hiki-waza: Lyöminen eteenpäin liikuttaessa itse taaksepäin tsubazeriai-tilanteessa.

Ōji-waza sisältää useampia eri kategorioita. Kyse ei ole torjumisesta tai puolustamisesta, vaan nimenomaan vastahyökkäystekniikoita

Nuki-waza: Väistetään tuleva lyönti, ja lyödään vastustajaa sillä hetkellä, kun hänen lyöntinsä osuisi.

Suriage-waza: Lyödään tuleva lyönti liukuvalla liikkeellä vastustajan shinaita halliten pois kohteestaan ja lyödään välittömästi itse.

Uchiotoshi-waza: Saatetaan omalla miekalla vastustajan lyönti alas ja ohi

Kaeshi-waza: Otetaan omalla miekalla vastustajan lyönti vastaan ja muutetaan vastustajan lyönnin liike-energia

Renzoku-waza tarkoittaa jatkuvaa lyöntiharjoittelua kiri-kaeshi, uchikomi-geiko ja kakari-geiko.

Nitō-wazassa kendoka harjoittelee ja ottelee kahdella miekalla.

Motodachi ohjaa harjoitusta, motodachina toimii edistyneenpi kendon harjoittelija, ja vaatii kakari-puolelta kunnollista tahtotilaa harjoitella ja osoitettujen virheiden korjaamista. Motodachin pitää osoittaa harjoittelussa (keiko) kestävää valppautta (zanshin) ja vaatia sitä myös kakari-puolelta.

Kensodossa on tasojärjestelmä, joilla määritellään harjoittelijoiden taitoa ja hierarkiaa. Lajin ensimmäinen suoritettava taso on 6. kyū, josta edetään ylöspäin aina 1. kyūhun asti. Ensimmäisen kyūn, eli ikkyūn, jälkeen harjoittelija siirtyy, shodan shinsan eli ensimmäisen asteen mustan vyön suoritettuaan dan-arvon haltijaksi, eli yudanshaksi. Dan-arvo (jap. 段位) on japanilaisissa ja korealaisissa kamppailu- ja budolajeissa käytettävä arvoaste. Sen haltijat käyttävät mustaa vyötä. Kaikki dan arvot on saavutettava suorittamalla graduointi onnistuneesti kansainväliset vaatimukset täyttävälle graduointiraadille. Kuudennesta danista lähtien on mahdollisuus suorittaa myös erillisiä opettaja-arvoja, joita ovat (järjestyksessä matalimmasta korkeimpaan) renshi, kyōshi ja hanshi.

Kendo on budolajiperheen Gendai- budolaiji. Gendaihin kuuluvat Gendai-budolajit: Gendai-budolajit:Aikido, Atarashii naginata, Iaido, Jōdō, Judo, Jūkendō, Karate-do, Kendo, Kyūdō, Shōrinji kenpō, Sumo, Taido ja Tankendō.

 

Kendoliitto

International Kendo Federation

Kamppailulajit






Suunnistus

Suunnistuksen viehätys perustuu taitojen, kunnon ja seikkailun yhteensovittamisesta. Suunnistuksen
alkuun pääsee vaikka vierailemalla ensin kilpailuissa ja menemällä maastoon, kokeneemman suunnistajan kanssa pääsee myös turvallisesti alkuun.

Suunnistusseurat  järjestävät kuntorasti- ja kilpailutapahtumia, joihin kuntoilijat voivat osallistua. Seurat järjestävät kursseja aloittelijoille. Suunnistusliitolla on virtuaalisuunnistuskoulu, jossa voi tutustua suunnistuksen peruspakettiin.

Suunnistusliiton ohjelmaa kuluu neljä lajia suunnistus, hiihtosuunnistus, pyöräsuunnistus ja tarkkuussuunnistus. Suunnistuksessa kuljettaa radalle merkittyjen ja maastoon sijoitettujen rastien kautta. Rastilta rastille edetään tarkkailemalla karttaa ja noudattamalla reittivalintasuunnitelmaa.
Taito, reittivalinta ja vauhti ovat ratkaisevia miten nopeasti ja tarkasti suoriutuu suunnistusmatkasta.

Hiihtosuunnistus suoritetaan suksilla, jossa edetään karttaan merkittyjen eri levyisten ja -tasoisten hiihtourien kautta. Rastit löytyvät hiihtourien varrelta. Hiihtotyyli on vapaa. Hiihtosuunnistus on vaativa kestävyyslaji, jossa tarvitaan nopeaa päätöksentekoa suunnistustehtävän ratkaisemiseen.

Pyöräsuunnistuksessa edetään pyörällä rastilta toiselle karttaan merkittyjä teitä ja polkuja pitkin. Suomessa polulta poikkeaminen on sallittua. Rastit löytyvät polkujen ja urien varrelta. Tarkkuussuunnistus on suunnistuksen uusimpia lajeja.

Tarkkuussuunnituksessa ei mitata vauhtia vaan laji perustuu päättelytehtäviin. Rata muodostuu tehtävistä, joissa ratkaistaan mikä 3-5 rastilipusta vastaa karttaan merkittyä tarkennettua rastia. Huipputason kilpailuissa käytetään myös nollarastia, jolloin yksikään rastilipuista ei ole oikeassa paikassa. Tarkkuussuunnistus sopii myös liikuntarajoitteisille, koska rastit sijaitsevat hyväpohjaisten kulkureittien varrella. Tarkkuussuunnistuksen tehtävärastit sijoitetaan tolppiin kulku-uran varteen. Kilpailija nimeää rastit kirjaintunnuksin A-E vasemmalta oikealle lukien. Kilpailijoilla kortit, ja vastaukset merkitään siihen ruutuun, jota vastaava lippu on oikea. Jos kyseessä on nollarasti, leimataan vastaus ruutuun Z. Kilpailijat ratkaisevat tehtävän saatujen tietojen perusteella.

Muita suunnistuslajeja ovat pistesuunnistus, melontasuunnistus, lumikenkäsuunnistus, ampumasuunnistus, autosuunnistus ja radiosuunnistus. Pistesuunnistuksen ideana on kulkea tietyn ajan kuluessa mahdollisimman monella rastilla.

Melontasuunnistus (kutsutaan myös kanoottisuunnistukseksi) on laji, jossa yhdistyvät melonta ja suunnistus. Tavoitteena on pääasiassa melonnan keinoin käydä läpi karttaan merkityt rastit mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Lumikenkäsuunnistus on lajina vielä aika harvinainen, lumi kenkäsuunnistuksen rastit voidaan sijoittaa metsään maastosuunnistuksen tapaan. Lumikenkäkävelyssä kävellään umpihangessa lumikengillä, lumikengillä tehdään vaellusretkiä ja kilpailuja maastossa.

Ampumasuunnistuskilpailussa on kolme osa-aluetta; ammunta, suunnistus ja kartanluku. Kisa alkaa pienellä juoksulenkillä, jonka jälkeen ammutaan.

Autosuunnistuksen tarkoituksena on moottoriajoneuvoliikenteestä annettuja lakeja ja asetuksia noudattaen, kiinnittäen erityistä huomiota liikenneturvallisuuden vaatimuksiin, kehittää taitavia kuljettajia ja kartanlukijoita, jotka maamme vaihtelevissa tie- ja ilmasto-olosuhteissa pystyvät vaativiinkin suorituksiin auton ohjaamisessa, suunnistamisessa ja varustamisessa. Kilpailussa arvostellaan kilpailijan taitoa ajaa kartan mukaan järjestäjän laatimaa reittiä määrättyjä ajoaikoja tai -nopeuksia noudattaen." (Autourheilun sääntökirja) Radiosuunnistuksessa yhdistyvät radioamatööri- ja suunnistustaidot.

Ensimmäiset suunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 1.10.1966 Fiskarsin kylässä Pohjassa. Mukana oli kilpailijoita Bulgariasta, Itä-Saksasta, Itävallasta, Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Sveitsistä, Tanskasta, Tšekkoslovakiasta ja Unkarista . Miesten kilpailumatka oli 14,1 km ja naisten 6,6 km. Nykyään suunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut järjestetään vuosittain.


Triathlon uinnin, jouksun ja pyöräilyn yhdistelmä laji

Triathlonin alkuajat ulottuvat 1920-1930 luvun Ranskaan kilpailuun ”Les trois sports, La course des Debruoillasds” ja "La course des Touche à Tout" Nykyään tämä kisa pidetään joka vuosi Ranskassa lähellä Joivilleä. ”Le Trois Sports” sisältää 3 km juoksun, 12 km pyöräilyn ja kanaalin Marnen ylityksen. Nämä kolme osaa tehdään ilman taukoja.

1930-luvun jälkeen tralthlonista kuultiin hyvin vähän, kunnes 1974 Etelä Kaliforniassa ryhmä ystäviä alkoi harjoitella yhdessä. Tämä triathon ei kuitenkaan perustunut Ranskan kilpailuihin. Juoksijat, uimarit ja pyöräilijät harjoittelivät yhdessä ja eri lajit päätettiin yhdistää samaan kilpailuun.

1970- luvun loppupuolella pieni kestävyyslajeista koostuva ryhmä väitteli mikä urheilumuoto on vaativin. Asian ratkaisemiseksi päätettiin järjestää testi, jossa uitiin 3,8 km, pyöräiltiin 180 km ja juostiin 42,2 km. Testistä alkoi Havaijin Ironman, johon kaikki nykyisetkin triathlon kilpailut perustuvat. Olympialaisiin triathlon hyväksyttiin lajiksi vuonna 2000. Kilpailu tulee vakiinnuttamaan paikkansa uutena lajina olympialaisten joukossa. Olympiamatka eli ¼-matka muodostuu 1500 m:n uinnista, 40 km:n pyöräilystä ja 10 km:n juoksusta. Puolimatkalla uidaan 2,5 km, pyöräillään 80 km ja juostaan 20 km.

  • Triathlonin matkat sprinttimatka: 750 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja viisi kilometriä juoksua. Perusmatka eli "varttimatka" eli olympiamatka: 1,5 kilometriä uintia, 40 kilometriä pyöräilyä ja kymmenen kilometriä juoksua. Puolimatka: 2,5 kilometriä uintia, 80 kilometriä pyöräilyä ja 20 kilometriä juoksua. Täysmatka eli Teräsmies-matka: 2,4 mailia (3,8 kilometriä) uintia, 112 mailia (180 kilometriä) pyöräilyä ja maraton (42 195 metriä) -juoksu. Triathlonin alalajeissa maastotriathlonissa uidaan, pyöräillään maastossa ja juostaan maastossa; duathlonissa juostaan, pyöräillään ja juostaan sekä talvitriathlonissa juostaan maastossa, pyöräillään maastossa ja hiihdetään vapaalla.

Triathlon on monipuolisuutta vaativa laji, jonne siirrtytään muista lajeista kuten lentopallo, uinti, speedway ja hiihto. Kolmen lajin yhdistäminen saumattaomaksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki osaa-alueet ovat yhtä vahoja. Harjoittelussa keskitytään kuitenkin lajin heikkojen kohtien
korjaamiseen, vahvuudet myös otetaan huomioon.

Uinti on vaativin osa triathlonissa, koska uinti tapahtuu avovedessä. Avoveden aallokot ja kylmä vesi tekevät uintia vaativamman suorituksen. Lyhyillä matkoilla uinnin merkitys kasvaa. Uintiharjoitukset ovatkin tärkeitä lajin menestyksen kannalta. Uintiin käytetään sukelluspukua, ja jotkut laittavatkin kengät valmiiksi pyörän polkimiin kiinni, nopeuttaakseen siirtymistä uinnista pyöräilyyn.

Pyöräily on kestoltaan pisin osasuoritus. Pyöräilyharjoituksia kehitetään maastopyöräilyllä, hiihdolla ja sisätiloissa vastuktuksella ajamalla. Pyöräilyyn voimaharjoittelu on tärkeässä asemassa. Kilpailuun pyöräilyreitit tehdään merkityille yleisillä teille,ja kilpailun ajaksi teitä ei suljeta autoilijoilta.

Jouksuosuus ratkaisee kilpailun,ja siirtyminen pyöräilystä juoksuun tulee tehdä sujuvasti ja on vaikeaa. Pyöräilyn ja juoksun yhdistelmäharjoittelulla saadaa parhaita tuloksia. Juoksureitit ovat pyöräilyn tapaan yleisillä teillä, liikenteen joukossa. Juoksuharjoittelu on tehokkainta pitkillä kestävyysmatkoilla, ja maraton harjoituksen vahvistavat myös juoksukestävyyttä triathloniin.

Lisää tietoja triathlonista

Suomen Triathlon
Kansainvälinen triathlon 



Autot

Fisker Karma

Fisker karma on uusi sarjavalmisteinen hybridiauto. Hybridiauto esiteltiin 14.1.2008

Auto kulkee sähkökäyttöisesti 80 km/h, kokonaishuippunopeus on 201 km/h, kiihtyvyys 0-97 5,8 s. Auton lisäpolttoainelähteinä ovat polttomoottori, ja aurinkopaneelin avulla voi ladata akkuja. Aurinkopaneeli toimii lisäksi ilmastoinnin teholähteenä, auton ollessa parkissa. Litiumioniakun lataaminen kestää 3-6 tuntiin riippuen akun koosta.

Fisker Karmassa ei ole vaihteita, eteen ja taakse valinta löytyy. Autossa on kaksi valinnaista käyttötapaa Ns. Stealth Mode ja Sport Mode. Stealth Mode valinnassa käytetään vain akkuja ja sähkömoottoreita. Tällä valinnalla auto kulkee 80km/h 150 km matkan. Sport Mode valinnassa käytetään sekä akkuja että polttomoottoria. Fisker liitääkin sitten jo 6 s 100 km/h , huippunopeuttakin löytyy 200 km/h. Suurempaankin huippunopeuteen on mahdollista päästä, jos tehoja ei olisi rajoitettu teknisesti.

Akkukapasiteetti vie matkustajatilaa keskeltä, joten auto on nelipaikkainen. Malli on niin moderni, että on vaikea löytää vertailukohtia vastaavan tyyppisistä autoista. Auto on kuitenkin mielenkiintoinen sähköinen vaihtoehto, ja hybridiratkaisujen ansiosta ei tarvitse tinkiä ajomukavuudesta.


Fisker Karma esittely 

Valmet-Automotive tiedote Fisker Karman autojen valmistuksesta Suomessa

Fisker Automotive

Detroitin 2009 autonäyttelyn satoa






Automaatit


Esimmäiset automaatit olivat käytössä vuoden 1941 Oldsmobilessa ja Buickissa. Vaihteistona oli GM Hydramatic.

Perusautomaatit eli moottorin tuottama voima välitetään momentinmuuntimen pumppupyörältä nesteen välityksellä turbiinipyörälle, josta voiva siirtyy hammasrataspyörästölle.

Elektroniikan tulo vaihteistoihin on tuonut uutta, vaihteistot jopa oppivat kuljettajan ajotavasta ja tekevät sen perusteella päätöksiä. Tiptronic eli manuaalivainta on useimmissa tapauksissa yhdistetty käsivaihteistoihin. Automaattiautojen välityssuhteita

Uusi voimansiirtoratkaisu eli kaksoiskytkin USG Uninterrupted Shift Gearbox. Vaihteistoon kyketään joko kuiva tai öljykylpyinen kaksoiskytkin, joka mahdollistaa vaihteen vaihtamisen ilman vedon katkeamista.

Nyt on yleistynyt myös portaaton automaattivaihteisto eli CVT vaihteisto. Multitronic toimii perinteisistä CVT-vaihteistoista poiketen vetävällä ketjulla työntävän metallihihnan sijasta. Vaihteistoon ohjelmoituna kuusi kiinteää välitystä, joilla voi vaihtaa manuaalisesti. Jopa puoleen Euroopan autoista on ennustettu tulevan automaattivaihteet 2010 mennessä.

Automaativaihteiden merkintöjä


  • Pysäköintivaihde P (Park)

  • Peruutusvaihde R (Reverse)

  • Vapaavaihde N (Neutral)

  • Ajovaihde D (Drive)

  • Ylivaihde alhaisilla nopeuksilla (Overdrive)

  • Toinen vaihde, mäkivaihde Second (2 tai S)

  • Ykkösvaihde, mäkivaihde First (1 tai F)

  • D5 Honda ja Acura 5-vaihteisissa malleissa

  • D4 Honda ja Acura 4-vaihteisissa malleissa

  • D3 Honda ja Acura 4-vaihteisissa malleissa

  • + -ja M käsivaihdevalinta automaattivaihteisessa esim. Porsche malleissa.


Automaattivaihteistoja

Hvh systems 




Erikoisautoilla turvallista ajoa


CCXR
Ruotsalainen urheiluautojen valmistaja Koenigsegg Automotive CCXR kulkee etanolilla. Autossa on 4,7 litrainen V8 moottori ja tehoa 1018 hevosvoimaa, kiihtyy nollasta sataan 2,9 sekunnissa ja 400 km/h huippunopeus. Autoja on kuuden auton mallisto, normibensalla kulkevia 14 kappaletta.Prototyyppi, Koenigsegg CC, julkistettiin vuonna 1997. Ensimmäinen tuotantoon edennyt prototyyppi julkistettiin kolme vuotta myöhemmin, vuoden 2000 Pariisin autonäyttelyssä.

Mercedes-Benz Sprinter NGT
Mercedes-Benz Sprinter -maakaasuauton suorituskyky on vastaavan bensiinimoottorisen autontasoa, hankintahinnaltaan se on 30 % kalliimpi kuin vastaava dieselkäyttöinen(pienemmät valmistussarjat), mutta polttoainekustannuksiltaan  20 % edullisempi.

Kaasun käyttö polttoaineena vähentää saasteita, sillä se palaa öljyä puhtaammin. Bensiinikäyttöiset autot voidaan muuttaa maakaasulla käyviksi. Kaasuauton pakokaasut ovat lähes hajuttomia ja auton käyntiääni on huomattavasti hiljaisempi kuin dieselkäyttöisen. Lisäksi maakaasu on liikennekäytössä turvallista. Nykyisin myös maakaasulinja-autot ja nestekaasulinja-autot ovat yleistyneet. Ne ovat ympäristöystävällisempiä kuin dieselbussit.  Ongelma maakaasuauton käytössä on tällä hetkellä on tankkauspisteiden vähäisyys.

Öljystä (tai maakaasusta) on reformoinnilla mahdollista valmistaa vetyä, jolla voidaan käyttää polttokennosta energiansa saavaa auto.Tekniikassa pystytään hyödyntämään olemassa olevaa polttoaineen jakeluverkkoa ja tehdä reformointi autossa olevalla laitteistolla.

Toyota Prius
Prius-hybridiauto Priuksen Hybrid Synergy Drive –järjestelmä on kahden voimanlähteen yhdistelmä , keskikulutus on 4,3 l/100 km. Toyota Priuksen teknisiä tietoja Toyota Prius on 2004 valittu vuoden autoksi

Hybridiautoa voidaan ajaa pienissä nopeuksissa pelkästään sähkömoottorilla, kiihdytyksissä ja suurissa nopeuksissa kytkeytyy polttomoottori käyntiin. Hybridiautossa polttomoottori ja sähkömoottori toimivat kiinteässä yhteistoiminnassa.

Sähköautoja

Elcat on rakennettu Subarun pienoispakettiauton pohjalta. Viimeiseksi jääneen mallin huippunopeus on 90 km/h ja toimintamatka 80 km.Cityvan oli pikkupakettiauto, jonka huippunopeus oli 72 km/h ja ajomatka yhdellä latauksella 70 km. Alkuperäisestä Cityvanista kehittyneempi malli Cityvan 200 julkaistiin 1990-luvun puolivälissä. Sen huippunopeus oli 80 km/h ja ajomatka 70 km. 1990-luvun lopussa tuli kehittynein malli Cityvan 202P, jonka huippunopeus on 90 km/h ja ajomatka 80 km.Elcat on valmistanut yli 200 Elcat Cityvan-sähköautoa, jotka ovat normaalissa liikenteessä ympäri maailmaa. Elcat Citywagon 202 on entistä tehokkaampi sähköauto, joka on suunniteltu nykyaikaiseen kaupunki- ja taajamaliikenteeseen.

Detroit Electric toimintamatka 130 kilometristä (keskiverto) 340 kilometriin (maksimi). Huippunopeus 32 km/h. Pidettiin kaupunkiajoon soveltuvana.

Henney Kilowatt Ensimmäinen moderni (transistori-pohjainen) sähköauto, saavutti n. 100 km/h nopeuden ja oli varustettu nykyaikaisilla hydrauli-jarruilla.

General Motors EV1 Näyttävästi julkistettu täysin moderni sähköauto, ajomatka yhdellä latauksella toisen sukupolven versiossa 120–240 km.

TWIKE Kolmipyöräinen sähköauto. Valmistettu Saksassa.

Chrysler EPIC minivan Toinen sukupolvi Chrysler TEVanista; 130 km/h huippunopeus, ajomatka 110–140 kilometriä yhdellä latauksella.

Honda EV Plus Ensimmäinen sähköauto suurelta valmistajalta, jossa ei käytetty lyijy-akkuja. Toimintamatka 130–180 km ja huippunopeus 130 km/h. 24 voltin NiMH-akut.

Chevrolet S10 EV S–10 -malli General Motorsin EV1:n voimanlähteellä, 45 myyty yksityisomistukseen ja jäänyt käyttöön.

Citroën Berlingo Electrique 105 km/h huippunopeus, 65-95 km toimintamatka; 27 kuuden voltin ja 100 ampeeritunnin kadmium-nikkeli akkuja kolmen sarjassa.

Nissan Altra EV Keskikokoluokan farmari. Ensimmäinen sähköauto, jossa käytettiin Litium-ioni-akkuja. Huippunopeus 120 km/h, 190 kilometrin toimintamatka ja 160 000 kilometrin käyttöikä akuilla

Think Nordic TH!NK City Kahden hengen, 85 km toimintamatka, 90 km/h huippunopeus.

REVA Intiassa valmistettu kaupunkiauto, 72 km/h huippunopeus, myydään Isossa-Britanniassa nimellä "G-Wiz".

Global Electric Motorcars Viisi mallia tuotannossa Huippunopeus rajoitettu 40 km/h. Käyttää lyijy-akkuja. DaimlerChrysler osti vuonna 2000.

Zenn EV Kolmiovinen kahden matkustajan hatchback, useilla eri akkuvaihtoehdoilla. 55 kilometrin ajomatka yhdellä latauksella.

Dynasty EV Viisi mallia tuotannossa, kaikki sedan-mallisia, käyttävät lyijyakkuja, nopeus rajoitettu 40 kilometriin tunnissa. Ajomatka 50 kilometriä.

Gyrobussi on sähkömoottorilla toimiva linja-auto, joka saa energiansa johdinautoista poiketen ilman johtimia ja akkua vauhtipyörästä.

Sähköauton energiakustannukset ovat muutamien eurosenttien luokkaa kilometrillä. Sähköautoissa on käytössä tehoa 10–20 kW, kun polttomoottoriautoissa on käytössä tehoa 50–100 kW. Sähköauto voidaan varustaa aurinkokennoilla, jotka hyödyntävät aurinkoenergiaa. Uusimmallakin akkutekniikalla sähköauto pääsee tehopainosuhteessa vain noin 1/10 osaan polttomoottoriauton vastaavasta. Kokonaiskäyttökustannukset kertyvät akkujen vaihtokustannuksista, jotka ovat tällä hetkellä korkeat (tuhansia euroja). Polttomoottoriauto kuluttaa noin 0,98 kilowattituntia kilometriä kohti.

Hybridiautolla kulutus on huomattavasti pienempi, esimerkiksi Honda Insightillä 0,32 kWh/km. Biopolttoaineiden, kuten etanoliin tai biodieseliin siirtyminen on kuitenkin ajankohtaisempaa, ja tulevat autot käyttävätkin todennäköisesti kahta kolmea energiamuotoa. Hybridiautot vielä kehittyessään tehokkaammiksi ja vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelujärjestelmien yleistyminen tuo uudet hybridiautot teille lähitulevaisuudessa nopeammin.

Sähkötuningautoja 



Auton hifilaitteiden viritys

Autojen laittaminen, korjaus ja kunnostus harrastuksena on vienyt monien vapaa-ajan, ja auton audiolaitteiden säätäminen on taitoa vaativa laji, Finnish Autosound Association Ry:n tarkoitus on edistää autoäänentoiston harrastustoimintaa ja yleistä tietoutta.

Fasca on autoäänentoiston ja AutoSound kilpailutoiminnan virallinen tukijärjestö.

dB dragracing on kilpailutoimintaa, jossa kilpailijat kisaavat kenen laitteisto pystyy tuottamaan suurimman äänenpaineen auton sisään sijoitettuun sensoriin säännöissä  määrätyllä tavalla. Kisat ovat drag race tyyliset, sarjassa on on kolme luokka Street, SuperStreet ja Extreme. Useita maailmanennätyksiä on tehty suomalaisten toimesta, ja laadukasta kilpailutoimintaa arvostetaan myös kansainvälisesti.

MaxBOOM luokan  kautta ensikertalaiset pääsevät kilpailutuntumaan. Luokitus tapahtuu bassovahvistimelle ilmoitetun suurimman jatkuvan tehon mukaan. Kovan luokan Street auton rakentamiseen löytyy ohjeita

ote ohjeesta - ”Mittauskalusto johon kuuluu pihtivirtamittari, yleismittari ja mahdollisesti lämpömittari. Ideana on mitata kaijuttimille menevää virtaa ja jännitettä ja tästä voidaan laskea tehoa ja impedanssia. Mittareiden käytöllä vältetään laite vauriot ja ylimääräiset menot. Mittareita pitää osata käyttää oikein ja tietää mitä on tekemässä”

Linkkejä


DB-koulu 

Autohifiopas 

Sanakirja 

Autohifi tietoa 

Autostudiio 



City car club 


Autojen taloudellinen käyttö ja uudet polttoaineet ovat puhuttaneet viime aikoina autoilijoita. Verotuskin tukee jatkossa taloudellisia autoja ja ohjaavat hybridi ja vaihtoehtoisten autojen käyttöön. Vielä menee kuitenkin pitkä aika, ennen kuin uudet hybridiautot tulevat yleistymään linkenteessä. City Car Club on luonut vaihtoehtoisen tavan käyttää henkilöautoja, ilman auton omistamista. Autojen yhteiskäyttö vähentää merkittävästi luonnon kuormitusta. Car Club on saanut ympäristöpalkinnon Perusteena oli City Car Clubin tarjoama autojen yhteiskäyttö, joka edustaa kestävää kaupunkimaista liikkumiskulttuuria, jossa eri kulkumuodot täydentävät toisiaan palvellen sekä yksilöä että ympäristöä. Clubin autot ovat käytettävissä 24 h vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Clubilainen voi valita tilanteeseen sopivan useasta eri automallista Auton käytöstä maksetaan ajettujen kilometrien sekä varatun ajan perusteella.
Clubilaisen ei tarvitse huolehtia: - vakuutusten tekeminen ja vakuutusmaksut - käyttömaksu (dieselvero) - huollot - auton pääomakustannukset ja arvon aleneminen - renkaiden ja öljyn vaihto - sisä- ja ulkopesut - katsastukset - vakituinen parkkipaikka ja siitä aiheutuvat kustannukset - erilliset polttoainekustannukset (City Car Clubin hinnat sisältävät polttoaineen) Lisätietoja Car Clubista http://www.citycarclub.net

********************************************************************************



Pitkät lomamatkat voivat olla koettelemuksia varsinkin perheen pienimille, Takapenkkiläisten kinastelu ja malttamattomuus ovat varsinkin kuskille vaativaa. Liikenneturvallisuuskin on koetuksella.

Onneksi uusi tekniikka on tullut perheiden avuksi. Playstationin asentaminen autoon tai dvd elokuvien katselu tuo jo huomaattavasti viihtyisämmän automatkan koko perhelle. Ehkä tulee lähdettyä useammin ystäviä ja sukulaisia tapaamaan pidemmälle kun autossa ei ole tylsää, Autojen tuunaus voi tuoda myös uuden harrastuksen. Ohjeista voi hakea netistä tai kysellä autokerhoista vinkkejä, Autokerhot järjestävät myös monenlaisia tapahtumia, joista löytää vinkkejä uuden automerkin luomiseen.

Autovideoita voi katsella vaikka cartv:n sivuilta.


Motot

Uudet moottoripyörät

Brandt Oy Ab

www.honda.brandt.fi
Merkkiedustukset: Honda

Forteco Finland Oy
www.forteco.fi
Merkkiedustukset: Peugeot

Jawa Finland Oy
www.jawa.fi
Merkkiedustukset: Jawa

Konekesko Oy

www.konekesko.com
Merkkiedustukset: Yamaha

König Oy
www.motokonig.fi
Merkkiedustukset: Husaberg, Thumpstar

M-Star Import / Oy Hailac Ab
www.ducatifinland.com
Merkkiedustukset: Daelim, Ducati

Masco Oy
www.masco.fi
Merkkiedustukset: Kymco, Rieju

Mini Moto Finland Oy

http://www.minimotoracing.fi/index.html
Merkkiedustukset: Workzit

Moto Italia Import
www.motoitalia.fi
Merkkiedustukset: Royal Enfield, Moto Guzzi

MP-Racing
www.mp-racing.fi
Merkkiedustukset: Cagiva, Husqvarna, MV Agusta

Oy BMW Suomi Ab
www.bmw.fi
Merkkiedustukset: BMW

Oy Cellen MC Ab
www.cellenmc.fi
Merkkiedustukset: Gas Gas

RacingBike SideCar Oy
www.racingbikesidecar.fi
Merkkiedustukset: KTM

Sumeko Oy
www.sumeko.fi
Merkkiedustukset: Buell, Derbi, Harley-Davidson, Kawasaki

Suzuki Motor GmbH Deutschland / Suomen sivuliike
www.suzukifinland.com
Merkkiedustukset: Suzuki

Triumph Of Finland

www.triumph.co.uk/

Merkkiedustukset: Triumph

Tuonti Nakkila Oy
www.npm.fi
Merkkiedustukset: Aprilia


 


Kevyt nelipyörä


Menopelit ovat kevyt nelipyöriä eli mopoautoja, kun luokitus on EU-direktiivin L6e-luokan mukainen. Ottomoottorisen moottorin tilavuus voi olla korkeintaan 50 cm2, sähköllä tai dieselillä toimivan moottorin kokoa ei ole rajoitettu, teho saa olla korkeintaan 4 kW ja enimmäisnopeus 45 km/h. Alle 50 kuutioiset mopomönkkärit ovat kevyt nelipyöriä.

Mopoautojen taival alkoi välimeren alueelta ja Ranskassa muodostetiin vähitellen mopoautokäsite(vouturette), englanniksi light quadricycle. Mopoautomaisia autoja on ollut aikaisemminkin, silloin puhuttiin kolmi- tai nelipyöräisistä kääpiöautoista, jotka olivat rekisteröity moottoripyöriksi. Messerschmitt KR 200 FMR, BMW Isetta, Goggomobil, Heinkel, Trojan, Vespa 400 ja NSU Prinz olivat tunnettuja kääpiöauto merkkejä. Nykyään kaikki alle 600 kuutioiset autot luetaan kääpiöautoiksi.

Tunnettuja mopoautovalmistajia ovat ranskalaiset Aixam, Ligier, JDM, Chatenet ja Microcar, ja italialaiset Casalini ja Grecav. Enisimmäiset mopoautot valmistettiin Aixam tehtailla. Entinen formula ajaja Guy Ligier perusti Ligerin tehtaat. Lieger omistaa myös Martini-yhtiöt, joka valmistaa edelleen kilpa-autoja.

Liegerin tiedot autoista: ”Automobiles Ligier -tehdas testaa autonsa perusteellisesti mm. törmäystestein. Niinpä myös Ligier X-TOO Max täyttää kokoluokkansa turvamääräykset moitteettomasti. Autossa on kevyt, mutta luja Space Frame -tyyppinen alumiinirunko, turvapalkit ovissa, puskurien yhteydessä sisäänrakennetut iskuja vaimentavat turvapuskurit, levyjarrut edessä ja takana sekä suuri joustovara iskunvaimentimissa. Turvallisuuden täydentävät erinomaiset ajo-ominaisuudet.”

Aixam
Chattenet
Micro car

Mopoauto


Erikois ajoneuvo malli

Ecomobile

 


Matkamoottoripyöräily

Moottoripyörämatkat ovat motoristien kohokohtia. Moottoripyömatkalle voi lähteä yhdessä kaveriporukan kanssa, suunnittelu tuo lisää varmuutta matkalle, mutta vaikka ei matkaa suunnittelisikaan tarkkaan, tulee moottoripyöräilyn merkitys parhaimmillaan matkalla. Moottooripyörällä voi kurvailla sivureittejä ja kulkea pidemmät matkat nopeimmilla teillä. Reittejä varten on erilaisia karttoja ja valmiita reitityksiä, mutta karttaohjelmilla voi suunnitella reittejä etukäteen.

Kun matkamoottoripyöräilyyn saa tuntumaa, niin voi suorittaa kansainvälisen Iron Butt Associationin suoritussääntöjen mukaisia ajosuorituksia. IBA Finland  on valtuutettu valvomaan suorituksia. Ajoluokat ovat Saddle Sorr (SS)-ajot 1000 mailia tai 1600 kilometriä, Bun Burner(BB)-ajot 1500 mailia tai 2500 kilometriä ja reittipisteiden ajot määrättyjä reittipisteitä pitkin. Reitin pitää olla yhtäjaksoinen, samaa tieosuutta saa käyttää vain kerran menomatkalla ja kerran paluumatkalla.

Ironbutilla on vinkkejä  onnistuneeseen ajosuoritukseen. Tiedä rajasi ja suunnittele matkasi tämän ympärille, uhohda korkeat nopeudet, jätä lääke- ja kahvivarasto kotiin, kunnosta moottori, käytä pyörä ennen matkaa, vältä erikoisvarusteiden laittamista ennen matkaa ja käytä viilentävää ajopukua eletronisesti säädeltyä asua tai liiviä.


Saddlesoren ja BunBurnerin aloitti Kaliforniassa California Motorcycle Touring Association (CMTA). Sekä alkuperäinen Saddlesore että BunBurner olivat määrätyllä reitillä tehtyjä ryhmäajoja. Les Martin CTMA pyörittäjä taivutetiin järjestämään ajoja lähempänä motoristien kotipaikkoja. 1993 Les Martin luovutti SaddleSore 1000 ja Bun Burner ajot Butt Associationille. Iba Finland valvoo Suomessa ajoja.

Suorittajat saavat kunniakirjan, Iron Butt Associationin pinssin sekä muovisen rekisterikilven alustan, jossa on logo "Iron Butt Association - World's Toughest Rider”

Iron Butt ralli  järjestetään Yhdysvalloissa joka toinen vuosi. Rallimatkan pituuden vuoksi järjestäjämaita on ollut vaikea löytää 11 päivän, 11 000 mailin (17 699 km) maratonajolle. Australiassa on järjestetty myös maratonajoja.

Ralli  koostuu viidestä tarkastuspisteestä, jotka sijaitsevat eri puolilla ajoreittiä. Hyväksytyn reitin suorittaminen vaatii jokaisen tarkastupisteen saavuttaminen kahden tunnin sisällä.

Matkamoottoripyöräily voi kuitenkin harrastaa ihan muuten vaan, mottoripyöräilijän ajon aikana tuntema vapaus on varmasti suurimpia moottoripyöräilyn suosion salaisuuksia.

Moottoripyörämatkoja 




Enduro

Enduron maailmanmestaruussarja käynnistyi vuonna 1990, jolloin mukana oli kaikkiaan kuusi luokkaa yli - ja enintään 500cc, 350cc, 250cc, 125cc ja 80cc. Yli 500cc- ja 350cc-pyörät olivat 4-tahtisia ja loput 2-tahtisia. Kauden 1993 jälkeen 80cc että enint. 500cc lopetettiin samoin kun 250cc muutettiin 175cc:ksi. Vuonna 1996 350cc muuttui 450cc:ksi ja kahta kautta myöhemmin 250cc palasivat MM-sarjaan. Käyttöön otettiin FIM:in kehittävä systeemi, jolla luokat nimettiin uusiksi.Näin syntyivät nykyiset luokat Enduro 1, - 2 ja -3.

Enduron reitin varrella on erikoiskokeita. Paremmuus valitaan aikojen perusteella. Kuljettajat jaetaan kolmeen pääluokkaan A-, B- ja C-luokkaan. Kuntoluokan moottorin koko on vapaa. Veteraaniluokassa ajavat 40-vuotta täyttäneet tai kauden aikan täyttävät kilpailijat. Veteraanioluokassa moottoritilavuus on vapaa ja luokalla ole merkitystä.

A-, B- ja c- luokka on jaettu kolmeen osaan kuutiotilavuuden ja 4-tahtisten mukaan. Aa, Bb,ja Ca luokissa ajetaan alle 125 cc kaksitahtipyörillä. Ay, By ja Cy luokissa ajetaan yli 175cc pyörillä, ja voivat olla myös nelitahtisia kansallisissa kisoissa. A 4-T, B 4-T ja C 4-T luokat ovat ainoastaan 4-tahtisille pyörille, joissa ei ole kuutiotilavuus rajaa.Suomen Mestaruuksia ratkotaan Alle 125 cc, Yli 175 cc , 4-T ja nuorten luokassa, joihin saa ottaa osaa A- ja B-luokan kuljettajat. c-luokastaluokasta noustaan menestyksen kautta B-luokkaan ja on mahdollista nousta kauden aikana jopa A-luokkaan asti

Endurokilpailun moottoripyöräluokka taulukko: (SML sääntökirja)

alle 125 cc 2-tahtiset (Aa, Ba, Ca)

- yli 175 cc 2-tahtiset (Ay, By, Cy)

- 4 -tahtiset (A4t, B4t, C4t)

- sivuvaunut, moottorikoko vapaa

Nelitahtiluokat voidaan yhdistää alle ja yli 125 cc luokkiin
Ajajat on jaettu kilpailumenestyksen perusteella luokkiin A, B ja C.
Kalenterivuonna vähintään 40 vuotta täyttävät ajajat voivat muusta
ajajaluokituksesta riippumatta osallistua veteraaniluokkaan (V).
Lisäksi voidaan naisille järjestää kilpailuun oma luokka (D).
Kilpailun järjestäjä päättää, pidetäänkö kilpailu kaikille luokille vai
ainoastaan joillekin niistä.


Ajajaluokat

Kilpailumenestykseen perustuvat ajajaluokat ovat A, B ja C.

A-luokassa ajavat B:stä nousseet ajajat.
B-luokassa ajavat C:stä nousseet ajajat, jotka saavat nousupisteitä kohti
A-luokkaa seuraavasti:
1-4 osanottajaa, voittajalle nousupiste
5-8 osanottajaa, kahdelle parhaalle nousupisteet
9-12 osanottajaa, kolmelle parhaalle nousupisteet
13-16 osanottajaa, neljälle parhaalle nousupisteet
jne

Kilpailun tarkoituksena on testata ajajien ja pyörien kykyä selviytyä määritellystä reitistä annetun aikataulun puitteissa ja nopeutta erillisellä maastokokeella. Kilpailun reitti on kokonaan merkitty maastoon. Reitit ovat 5-12 km tai 40-80 km kierroksia, kilpailuun sisältyy 2-4 maastokoetta. Maastokokeet ovat 2-15 km pituisia. Moottoripyörää voi korjata AT-asemille ja myös reitillä.

Enduro uutisia 

MP maailma

Erikoiskokeen ratanäyte 





Sivuvaunullinen moottoripyörä

Svuvaunullinen moottoripyörä on kaksiraiteinen ajoneuvo, minkä seurauksena sen vakavuus ja ohjattavuus noudattavat toisia fysiikan lakeja kuin soolopyörän vastaavat ominaisuudet. Sivuvaunun liittäminen moottoripyörään muuttaa ajoneuvon luonteen ja ohjausominaisuudet aivan toisiksi. Hyvän sivuvaunukuljettajan on tiedettävä mihin lullapyörä pystyy ja mihin ei.

Sivuvaunullisen moottoripyörän sivuvaunun kiinnitys on tarkkaa puuhaa, sivuvaunun kiinnitys pyritään korjaamaan aurauksella ja moottoripyörä on asetettava lievästi kallelleen sivuvausta poispäin, jolloin yhdistelmä saadaan kulkemaan suoraan. Teoreettisesti moottoripyörän takapyörän ja sivuvaunun pyörän akselien pitäisi olla toistensa jatkeina, Kaatumisvaaran vähentämiseksi sivuvaunun pyörää on kuitenkin siirrettävä niin paljon eteenpäin kuin mahdollista. Sivuvaunun sivuilta löytyy tietoja ja ohjeita sivuvaunun asentamiseen

Normaalissa matka-ajossa on otettava huomioon erilaiset tilanteet, nopeutta pitää osata vähentää ennen kaarretta. Väitetään, etä kokeneen moottoripyöräilijän on vaikeampi sopeutua ajamaan sivuvaunullista moottoripyörää kuin aloittelijan. Moottoripyörää ei ohjatakaan kallistamalla, vaan kääntämällä ohjaustangosta. Oikein viritettynä sivuvaunupyörä on mukava ja turvallinen kulkuväline.



Veneet

Folkkari.net edistää kansanveneperinnettä

Ensimmäinen folkkari S-1 laskettiin vesille 23.4-1942 Göteborgissa ja L-1 valmistui 2.7-1942 Wileniuksen telakalla Porvoossa. Merkittävimmät veistämöt olivat Porvoon Kråkössa toiminut N. Andersson Båtbyggeri, Suomen Kalastus Loviisassa, sekä Sandell & Mäntymäki Turussa. Puufolkkarin limisaumainen, painokaarilla jäykistetty runkorakenne on tuhatvuotisen pohjoismaisen veneentekoperinteen ainutlaatuinen tulos. Suomen Kansanveneperinneliitto ylläpitää ja edistää kansanvene harrastusta ja kilpailutoimintaa Suomessa.

Vuonna 1941 pidettiin suunnittelukilpailu, johon tuli kaikkiaan 59 ehdotusta. Miehistöä vene sai vetää 3-4 henkilöä, materiaaleina sai käyttää pääasiassa pohjoismaisia puulajeja, ja kolin piti olla raudasta. Alku oli kuitenkin kiistanalainen, yhtään piirrustuksista ei valittu suoran voittajaksi. Lopulta Sven Salén vei piirrustukset insinööri Tord Sundénille. Vuoden loppuun tilattiin jo 70 venettä, vaikka yhtään venettä ei oltu kokeiltu vielä vesillä. Kansanveneitä on maailmanlaajuisesti valmistettu vain 4000 kappaletta.

Folkkari.net 

Folkboat, kansainvälinen luokkaliitto

Muita veneprinteitä

Puuveneitä

Wbta, The Wooden Boatbuilders' Trade Association

Puuvenerakennus koulutusta

Ekami

 



Lentävä vene


Veneetkö lentävät? Sea Phanton on tulevaisuuden venemallin proto lentävästä veneestä.

Veneen siipein alle jäävä ilma nostaa veneen veden pinnasta, moottori ja sukset jäävät veden pintaan. Veden vastus saadaan näin minimoitua. Vähällä teholla saadaan aikaan huimat nopeudet.. Prototyyppi on saatu kulkemaan 110 km tuntinopeudella, kaupallisiin versioihin suunnitellaan 220 km/h nopeaa venemallia. Veneeseen mahtuu 24 matkustajaa.




Konstruktioluokka

    Luokan kilpapurjeveneet on suunniteltu kullekin luokalle sovittujen säännösten mukaan. Veneen ominaisuuksissa otetaan huomioon veneen äärimitat, purjepinta-ala tai paino. Usein myös veneiden rakenne on säädelty. Luokan rakennemääräyksissä esitetään sallitut materiaalit, rakennetavat ja materiaalipaksuudet. Luokan nopein vene voittaa.

    Yleisimmät konstruktioluokat IOR tonniluokatI LC 25, ILC 30, ILC 40, Mini Transat, Whitbread 60, Open 60, Class30, Open 30,ORMA, ORC level classes: GP26, GP33, GP42, IACC, TP52, VOR 7

Imeta

5point

Finsma

 
Viitonen

Viitonen 5m on kolmihenkiselle miehistölle tarkoitettu veneluokka, joka on edullisempi kuin kutosluokan kilpavene, mutta kuitenkin on kuutosille ominainen konstruktioluokan kilpailuilmapiiri. Luokan mittasääntö on kansainvälinen, vaikka ei kirjattu Lloyd`s register shipping rekisteriin. Ranskalainen ”Union de Sociates Nautigue Francaise” esitteli 1929 säännön ja sääntö hyväksyttiin Lontoossa.

Ruotsin ensimmäiset veneet 1936 olivat S-1, Triona  ja Suomessa L-1 Marina. Turun veneveistämö rakensi Hans Robertsin suunnitteleman veneen. Turun Ruissalossa toiminut veistämö oli aikoinaan Pohjoismaiden tunnetuimpia pienveneveistämöitä. Sen valmistamat erikokoiset purjeveneet, moottoriveneet, loistojahdit, pienehköt rannikkoalukset, vartio- ja torpedoveneet olivat aikansa merkkituotteita. Niitä vietiin myös Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Argentiinaan

Veneen rakentaminen oli kilpailuhenkistä, ja veneen suunnittelussa uskallettiin ottaa riskejäkin ja kokeilla uusia ideoita. Suunniteltiin sarja ruffattuja viitosia, jotka olivat kauniita ja nopeita purisa. 40-luvun lopulla puhuttiin ruffatun viitosluokan perustamisesta. Suomen viimeinen Kynzellin suunnittelema Diana puuvene L-29 rakennettiin vuonna 1948.

Kilpailutoimintaa oli 1960-1950 luvulle asti ja veneet kilpailivat International 5m trophysta, Borepokaalista ja HSS 5m-pokaalista ja KSS regatoissa. Veneet kehittyivät kuitenkin nopeasti, ja vanhat veneet jäivät jälkeen, koska samaan mittasääntöön kehittyi yhä nopeampia ja hienompia veneitä. Veneitä oli 1940-luvun lopulla liki 300, Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Sveitsissä, Rankassa, Argentiinassa ja Uruquayssa. Viitosia ehdotettiin kilpailuluokaksi 1938 kansainvälisessä purjehtijakokouksessa, josta Suomen edustaja H.Ramsey sai kielteisen päätöksen. 50-luvulta 80-luvulle saakka veneillä ei käytännössä ollut mitään yhteistä toimintaa.

80-luvun lopulta saakka viitosten toimintaa on elvytetty ja nykyään veneitä on jo 29 kappaletta. Aktiivisista veneistä on Ruotsista ostettuja ja paluumuuttajia, ja kiinnostus luokkaa kohtaan on edelleen kasvussa. Kesällä pidetään ranking kilpailuja, joihin osallistuu parikymmentä venettä. Yhteidenpito aktiiviveneilijöiden välillä on vilkasta, luokan paremmuudesta on jälleen aluttu kilpailla radalla.

http://www.int5m.fi/

 


Tall Ships Race

 

Tall Ships' Races -purjelaivakilpailuja on järjestetty vuodesta 1956 alkaen. Kilpailun lähtökohtana oli tuolloin pelko purjelaiva-aikakauden päättymisestä ja sen vuoksi järjestettiin jäähyväisiksi purjehduskilpailu Lissabonista Englannin Torbayhin. Siitä alkaen on vuosittain järjestetty kilpailu jossain maailman merillä, noin joka neljäs vuosi Itämeren alueella.

Tall Shpis Race tapahtuman järjestäjänä toimi Sail Training Association. Useita vuorokausia kestävän purjehduksen tavoitteena on, että miehistönä toimiva nuori oppii ryhmätyötä, oma-aloitteellisuutta, suvaitsevaisuutta, merenkulkua, omien rajojensa tuntemista, tapaa uusia ystäviä ja viihtyy erilaisissa kulttuureissa. Suomalaisilla purjelaivoilla on ollut Cruise-in-Company rooli saaristoväyliä purjehdittaessa, osoittamalla ankkuri- ja rantautumispaikkoja.

Suurten purjelaivojen kilpailun järjestää Sail Training -organisaatioiden kansainvälinen kattojärjestö Sail Traingin International (STI).Tapahtuma vierailee Itämerellä joka neljäs vuosi.

Tänä vuonna oli kaksi kilpailua toinen Baltialla  ja toinen Mediterranalla. Mediterranen kilpailuun otti osaa 40 laivaa, ja yli 4000 nuorta osallistui kilpailuun 20 eri maasta ympäri maailmaa. Kilpailut kestivät neljä päivää ja toimintoja oli eri etappeilla. Eri maiden välillä olevan kilapailun aikana nuoret saivat kokemusta ja samalla kehittää vaativia purjehdustaitoja ja elämyksen, jonka vain meri voi tarjota.

Tall Ships Race kilpailuun voivat osallistua 9,14 m pitkät purjealukset ja vähintää 50 % miehistöstä tulee olla 15-25 vuotiata ja aluksen pitää täyttää kansainvälisen Sail Training internationalin turvallisuusvaatimukset.

Suomen Purjelaivasäätiö Sail Training Association Finland organisaation tehtävänä on järjestää sail training – purjehduksia erityisesti nuorille. Merenkulun ammattilaiset ja purjehduksen aktiiviset harrastajat opastavat ja kouluttavat nuoria ja aikuisia sail training -purjehduksilla.

Linkkejä

Sail Training International

Staf


 

 


Musiikki

Musiikin ystävän vinkkejä

Internetin kautta moni uusi kyky on löytänyt tien menestykseen, artisteilla on mahdollisuus lähettää biisejä ja kuvia tarkastettaviksi, Mikseri lähettää demot yli sadalle tuotantoyhtiölle kuunneltaviksi. Uusien artistien on vaikea löytää tilaa hyville biiseille, vaikka niissä olisi jopa hitin aineksia. Yksilöllisesti toteutetut kappaleet hukkuvat helposti massan joukkoon. Yleisö kuitenkin odottaa jotain uutta ja erilaista, tästä on lukuisia esimerkkejä miten joukosta erottuvat biisit ovat nousseet hiteiksi tai jopa legedaarisiksi. Meidän tulisikin oppia arvostamaan yksilöitä rikkautena, eikä osoitella joukosta erottuvia liian kevyein perustein. Nän maailmamme on rikkaampi, ja kulttuuri saa uudenlaisen näkökulman ohjelmantuottajan, artistin ja yleisön silmin katsottuna.

Mikserin demopalvelu


Laitetestauksia

Riffi on erikoistunut testaamaan musiikin uutuuksia ja laitteita. Rifffin voit myös tehdä harvinaisia löytöjä ja julkaisuja 

Oddmusicin musikkia tuotavat välineet ovat mitä eksoottisimpia.

Galleriassa  on kuvat ja ääninäytteet. Esimerkiksi jättiläis tuuba  kitarakone tai hybridisoitin 



 

Notaatio ohjelmat

Nuottien kirjoitukseenkin on nykyaikana saatavana erilaisia monipuolisia ohjelmia. Tietokone ei korvaa inspiraatiota tai paperia ja kynää, mutta kun sovellutus on valmis puhtaaksikirjoitettavaksi, nuotinnusohjelmat ovat apuna musiikin julkistamisessa. Ohjelmien tarjoamat mahdollisuudet tiedostojen käsittelyyn, muokkaamiseen ja tallentamiseen ovat ainutlaatuiset. Musical Instrument Device Interface (MIDI), digitaalisten musiikki-instrumenttien välinen liitäntäprotokolla). Säveliä koskeva tieto syötetään tavallisesti koskettimistolta, jolta se välittyy tietokoneelle MIDI -liitännän avulla.

Nuotinnus- ja sekvensseriohjelmien lisäksi sävellyksen apuvälineinä ovat erilaiset äänisynteesiohjelmat ja musiikilliseen tietojenkäsittelyyn erikoistuneet ohjelmat. Uudelle tekniikalle on luotava uusia oppimisympäristöjä, jossa uudet didaktisten teorioiden antamat mahdollisuukset voidaan hyödyntää. Avoin, moniviestinvälitteinen oppimisympäristö antaa tietokoneen käyttömuodoista musiikin- ja soitonopetukselle eniten mahdollisuuksia

Finale on kehittänyt nuotinnusteknologiaa vuodesta 1987 lähtien. Finalen ohjelmat ovat eritasoisia, joille nuottien kirjoituksen lisäksi on paljon lisätoimintoja, midi tiedostojen teko sujuu myös hienosti. 

Sibelius  on Finalea helpomminen opittava ohjelmistokokonaisuus.Ohjelmassa on automaattiset säätötoiminnot, Sibelius pystyy lukemaan myös Finalen tiedostoja. Säänönmukaisen nuottitekstin kirjoittaminen sujuu tasokkaasti.

Capella  on windows pohjainen ohjelma, joka rakentaa viivaston sitä mukaa kuin sille kirjoitetaan nuotteja. Capella on kehittänyt avustajan, joka ohjaa tarkasti uuden partutuurin laatimisen. Sävellajit, tahtilaijit, nuottien ja tekstien sijoitteluun, on viivaston yläpuolella merkit. Instrumenttien valintaan on usean kielen kielitaukko.

Encore ohjelmassa on yksinkertainen ja luonteva käyttöliittymä. Encore ohjelmalla voit liittää eri intrumenttien osia, ja soittaa musiikki näytteet sujuvasti. Encore on helppokäyttöinen ohjelmisto.

Moniviestinvälitteisessä oppimisympäristössä oppimisen apuvälineitä ovat tieto-ja viestintätekniikka laajasti ymmärrettynä .Moniviestinvälitteisyydellä tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa tietokoneen roolia ei ole erityisesti korostettu, vaan se toimii yhtenä välineenä monien viestimien joukossa.

Musiikinopetuksen soveltuvia oppimisalustoja 


Elektroninen musiikki

Elektroninen musiikki on sähkökäyttöisin välinein ja laittein tehtävää musiikkia. Ensimmäisen elekronista musiikkia laite on Teleharmonim, jonka rakensi Thaddes Cahill vuonna 1897. Suomen elektronisen musiikin ja äänituotannon pioneeri on Erkki Kurenniemi , joka perusti Helsingin Yliopistoon studion. Elektronimusiikin pioneereja olivat etenkin Pierre Schaeffer, Pierre Boulez ja Karlheinz Stockhausen. Pierre Boulez on ranskalainen klassisen musiikin säveltäjä ja kapellimestari Karlheinz Stockhausen on tunnettu saksalainen säveltäjä. Stockhausenin tuotannossa yhdistyvät elektronisen musiikin mahdollisuuksien tutkiminen, sarjallisuus, teatraalisuus ja mystiikka Wendy Carlos on yhdysvaltalainen elektronisen musiikin esittäjä ja säveltäjä. Hän osoitti syntetisaattoreilla tehdyn musiikin mahdollisuudet, ja teki elektronisen musiikin suosituksi suuren yleisön keskuudessa. Vuonna 1968 julkaistu levy Switched-on Bachtuli huikea myyntimenestys ja samalla ensimmäinen platinalevyyn oikeuttavan määrään myynyt klassisen musiikin levy. Se sai niin ikään kolme grammy palkintoa. Proge-yhtye Emerson, Lake & Palmer oli ensimmäisiä syntetisaattoreita käyttäneitä yhtyeitä populaarimusiikissa.Ensimmäiset varsinaista elektronista musiikkia edustaneet artistit ja yhtyeet kuten Kraftwerk, Brian Eno, Vangelis, Jean-Michel Jarre ja Tangerine Dream popularisoivat elektronisen musiikin lopullisesti 1970-luvun kuluessa.

Elektronisen musiikin tyylilajit

    Ambient

    on musiikin tyylilaji, jossa keskitytään selvien melodiaosuuksien sijasta tunnelman luomiseen. syntetisaattoreilla tehtynä elektronisena musiikkina, ja sisältää myös akustisia soittimia ja klassisesta musiikista lainattuja elementtejä.

    Breakbeat

    Breakbeat on kokoelma elektronisen tanssimusiikin alagenrejä, joiden musiikkia leimaa epäsuorat bassorummun iskut vaikka kappale olisi 4/4-tahtilajissa.

    Downtempo

    Hidastempoisempaa musiikkia ambientista maailmanmusiikkiin.Downtempo on ottanut vaikutteita jazzista, dubista, hip hopista, funkista ja soulista.

    Drum & Bass

    Elektronisen musiikin tyylilaji, joka on "junglen" kehittynein muoto. Drum'n'bass, alkuperältään Britannian hardcore- ja rave-skene, sai alkunsa kun ihmiset sekoittivat keskenään reggae-bassolinjoja nopeutettujen hiphop-rumpukuvioiden ja teknosta saatujen vaikutteiden kanssa.

    Elektro

    lyhennys sanoista electro funk (tunnetaan myös nimillä robot hip hop ja Electro hop), on musiikkityyli, joka kehittyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa.Elektrossa käytetään vokooderia tai 808-rumpukonetta tai sen sampleja.

    Garage

    Garage on dance-musiikin tyylilaji. Garage-tyylilaji on saanut vaikutteita kaiken kaikkiaan neljästä eri musiikkigenrestä, eli hip hopista, reggaesta, r'n'b:stä ja d'n'b:stä.

    Goa trance

    Goa trance (usein pelkkä Goa, tai numeroin 604 [1]) on elektronista musiikkia ja yksi trancen alalajeista. Se syntyi Goan osavaltiossa Intiassa.

    Hardcore

    HC, on elektronista tanssimusiikkia. Hardcoreksi kutsutaan yleensä nopeaa (yli 160 lyöntiä minuutissa), hakkaavaa musiikkia.

    House

    Kutsutaan sielukasta ja positiivista PDSJ-tahtilajissa kulkevaa elektronista musiikkia, jossa usein on vaikutteita diskosta, soulista, funkista ja jazzista.

    Industrial

    Musiikkityylilaji, joka sai nimensä 1970-luvulla brittiläisen Throbbing Gristle -yhtyeen perustamasta levy-yhtiöstä Industrial Records. Industrial oli muun muassa konkreettisesta musiikista sekä dadasta, futurismista ja fluxuksesta vaikutteita ottanutta kokeellista musiikkia.

    Rave

    Rave (joskus ravebileet, teknobileet tai reivit) on nimitys koko yön kestäville musiikkitapahtumille, joissa DJ ja live-esiintyjät soittavat elektronista tanssimusiikkia tanssivalle yleisölle.

    Psytrance

    Trancen monista eri alalajeista. Musiikki on yleensä nopeatempoista (135–180 bpm) ja sen yleisenä tunnusmerkkinä on muuta trancea moniulotteisempi ja futuristisempi, psykedeelinen äänimaailma.

    Synthpop

    Synthpop eli syntikkapop on 1980-luvulla suosiossa ollut elektronisen musiikin laji. Luonteenomaista sille ovat tarttuvat, yksinkertaisen melodiset kappaleet ja syntetisaattorisoundi

    Techno/Tekn

    Tekno eli techno on Yhdysvalloissa, Detroitin kaupungissa 1980-luvulla kehittynyt                           musiikkisuuntaus, joka on myöhemmin muuntaunut lukuisiin eri alalajeihin. Usein teknoksi           kutsutaan virheellisesti kaikkea nopeaa, tasatahtista elektronista musiikkia.

    Trance

    Trance on elektronisen tanssimusiikin laji, joka kehittyi 1990-luvun alussa teknon ja housen vaikutuksesta. melodiseksi tyyliksi. Trancen tempo asettuu noin 120 ja 150 BPM:n väliin.

    Trip hop

    rip hop on Britanniassa, Bristolin kaupungissa, 1990-luvulla syntynyt elektronisen musiikin muoto, joka perustuu jumittaviin ja synkkiin rytmeihin.

Tietokonemusiikki on tietokoneen avulla toteutettua musiikkia. Tietokonemusiikista on tullut yhä suurempi elektronisen musiikin osa-alue. Esimerkiksi syntetisaattoreita pystyy simuloimaan ohjelmallisesti tavallisen PC-koneen tehoilla,Tracker-musiikki on ääninäytteiden eli samplejen monikanavaiseen toistoon perustuvaa tietokonemusiikkia, jota luodaan trackeriksi kutsutulla ohjelmalla.Tracker-musiikin tyylilajeista suosituimpia ovat 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen ovat olleet elektronisen musiikin tyylilajit, kuten techno, trance, hardcore ja 8-bittisten kotitietokoneiden musiikkia muistuttava chiptune, joka oli enemmän voimissaan tracker-musiikin varhaisina vuosina. Trackereilla on kuitenkin jäljitelty myös elävämmän musiikin lajeja kuten sinfoniamusiikkia ja heavy metalia.

Linkkejä

Musiikin tuottaminen tietokoneavusteisesti

Tracker musiikkia

Wire

Elektronisen musiikin tietoa

 


Rummut kokoavat orkesterin musiinkin

Rummuilla on yli 1000 vuotinen historia takanaan, mutta vasta 1890-luvulla niitä alettiin yhdistää yhdeksi soittimeksi.Symbaalien historia on pidemmällä Turkissa symbaali on tunnettu jo yli 3000 vuotta ja Kiinassa historia saattaa ulottua vieläkin pidemmälle. Toisaalta monet väittävät symbaalin saapuneen Kiinaan Tiibetistä.

Rummusto koottiin eurooppalaisista marssi- ja konserttimusiikin jalostamista virveli- ja bassorummuista, afrikkalaisista ja kiinalaisista tom-tomeista ja Turkkilaisista ja Kiinalaisista vuosituhansia käytössä olleista symbaaleista. Nykyinen perus viiden rummun setti otettiin käyttöön 1960-luvulla. 70-luvun ja 80-luvun rockrumpalit kasvattivat rumpujen kokoa ja näköä ja 70-luvun lopulla tulivat markkinoille myös ensimmäiset sähkörummut. 90-luvun lopulla muotiin alkoi tulla moposetit, eli normaalia 22-tuumaa pienenmpi bassorumpu ja yleensä 2 tomia ja virveli.Yleisimmät materiaalit rumpuihin ovat vaahtera, suomalainen koivu, mahonki, pyökki, tammi, akryyli sekä metalleista teräs, pronssi, alumiini sekä messinki. Metalleja käytetään yleensä virvelirummuissa.

Rumpuja ja rumpusettejä on monenlaisia esimerkiksi bassorummut, bodhrán, djembe, iso tom eli lattiarumpu,patarumpu, pienet tomit, pikkurumpu eli marssirumpu (toinen nimitys on virveli tai snare englantilaisittain),tabla, darbuka tai darabuka, didgeridoo,puhuva rumpu,sadeputki. roto tomit ja taman octobanit.

Bassorumpu sijoitetaan alimmaiseksi lattian rajaan vaakatasoon ja sitä soitetaan jalalla pedaalia polkemalla. Bassorumpuja voi olla myös kaksi tai useampia.

Bodhrán on irlantilainen yksikalvoinen kehärumpu. Se on riittisoitin, joka yksinkertaisimmillaan koostuu poikkipuusta, nahkakalvosta, ympyrän muotoisesta puukehyksestä ja niitä yhdistelevistä nastoista ja nauloista. Rumpua soitetaan kaksipäisellä kapulalla.

Djembe on vuohennahalla päällystetty, suuren pikarin muotoinen rumpu, jota soitetaan paljain käsin. Djembejä on eri kokoisia, niiden korkeus vaihtelee 15 ja 70 cm välillä, ja kalvon halkaisija voi olla 35 cm.Djembe on alun perin peräisin 1100-luvulta malinke- ja bambara-heimoilta Länsi-Afrikasta nykyisten Guinean, Burkina Fason, Malin ja Norsunluurannikon alueilta.

Lattiarumpu. Jo 1800-luvun puolella keksittiin laittaa bassorumpu maahan, siihen asti se oli ollut hihnoilla kiinni soittajassa. Bill Ludwig ja eräät muut kehittivät maassa olevaan bassorumpuun pedaalin jo 1900-luvun alussa, virvelirummulle oli tuolloin jo teline. Näin rumpali saattoi istua soittaessaan.

Patarumpu on suurikokoinen lyömäsoitin. Jokaisessa rummussa on puolipallon muotoinen kaikukoppa ja sen yli pingotettu kalvo.Patarummun kaikukoppa on yleensä kuparia tai lasikuitua ja kalvo muovia. Viritystä hienosäädetään viritysruuveilla ja esityksen aikana sävelkorkeutta hallitaan virityspedaalilla. Sitä soitetaan yleensä huopapäällysteisillä malleteilla tai nuijilla, mutta myös muun laiset malletit ja kapulat ovat käytettyjä

Pienet tomit, "pikkutomit", ovat rumpusetin osia, jotka on kiinnitetty bassorummun päälle tomin pidikkeillä (tom holder arms). Pikkutomien tuumakoko on usein 6":sta aina 15:sta tuuman asti, tai isompiin.

Pikkurumpu, sotilasrumpu,snare eli virvelirumpu on rumpusettiin kuuluva rumpu, jonka alakalvoa vasten on kiristetty metallisäikeistä tai jousista koottu virvelimatto. Matto saa aikaan pikkurummulle ominaisen pärinän.

Tablat tai tablarummut ovat myös kotoisin Intiasta ja kuuluu varmasti tunnetuimpiin intialaisiin soittimiin. Oikean puoleinen rumpu on nimeltään Tabla (dahina) ja se valmistetaan puusta. Tabla edustaa rummussa naisellista puolta. Dhama (duggi, banya) sen sijaan on rummun vasen eli miehinen puoli, joka valmistetaan metallista. Rummuissa on nahkakalvo, jonka keskellä on musta pyöreä alue (syahi), josta rumpua on tarkoitus sormilla soittaa. Rumpu viritetään nahkakalvoista lähtevillä nahkanauhoilla. .

Darbuka tai darabuka (myös muita nimiversioita) on arabialainen rumpu. Siitä löytyy kuitenkin eri versioita eri arabimaista. Alunperin sitä soitettiin vasemman reiden päällä, mutta nykyisin esimerkiksi egyptiläistä versiota soitetaan pitämällä rumpu kainalossa. Rummusta saa upeita matalia ääniä, sekä terävämpiä yläpään ääniä. Darbuka valmistetaan alumiinista.

Didgeridoo (karakara, ilpira) on alunperin Australian aboriginaalien soitin. se on luultavasti saapunut pohjoisten saarien kautta. Soittimen onomatopoeettinen nimi periytyy varhaisilta tutkijoilta. Tästä puutrumpetista saa matalan äänen pöristämällä siihen huulet rentona.

Puhuva rumpu myös tiimalasirumpu) on myös afrikkalainen rumpu. Se valmistetaan kovasta puusta, ja sen molemmissa päissä on nahkakalvot, joista lähtee nahkanauhat toiseen päähän rumpua. Soitin laitetaan käden ja kyljen väliin, ja nahkanauhoja painamalla ja vapauttamalla (kättä keventämällä) saadaan äänenkorkeus muuttumaan, samalla kun rumpua lyödään mukana seuraavalla käyrällä kepillä - näin siis rumpu puhuu

Sadeputki on eteläamerikkalainen poppamiesten soitin. Se on kuivattua kaktusta, jonka sisällys on koverrettu. Kaktuksen piikit irroitetaan ja kun putki on saatu ontoksi, lyödään piikit sinne takaisin esteeksi. Kun soitin sitten täytetään pienillä kivillä, ne eivät pääse valumaan könttinä toiseen päähän, vaan tuottavat sademaisen hitaan solinan valuessaan putken toiseen päähän.

Mridanga-rummun muotoon ja ääneen on tullut vaikutteita Pohjois-Intiasta. Mridanga-rumpu on yksi maailman vanhimmista lyömäsoittimista. Se on koverrettu puusta ja muotoiltu kapean tynnyrin malliseksi. Tyypillisesti se on noin 60 cm korkea. Rumpua soitetaan molemmista päistä, ja siinä on kumea bassoääni.

Kundu on tiimalasin muotoinen puinen rumpu, jossa on kaksi kaikukoppaa. Sen pinta on koristeltu perinteisillä kuvioilla ja tekijän merkillä. Rummun kummassakin päässä on nahkainen kalvo. Kundua soitetaan Papua-Uudessa-Guineassa singsing-juhlissa, joissa tanssitaan ja lauletaan

Senegalilaisia rumpuja soitetaan joskus yksinään, mutta useimmiten ryhmässä tai pareittain. Tyypillinen senegalilainen rumpuryhmä: djembe, kaksi sabar-rumpua, ndënd ja edessä pieni tama.

Rumpusanastoa

Rumpusivut

 

*******************************************************************************

 

 


ARTIKKELIT

KOTI
EXTREME
SPORT
AUTOT
MOTOT
VENEET
MUSIIKKI







 
Home | services | links | kanavat | tietokanava | mobiilikanava | kotikanava | extremekanava | matkakanava | sportkanava | autokanava | motokanava | venekanava | musiikkikanava | lastenkanava